Jännittää

Torstaina kuulen lääkäriltä verikokeen ja TT-tomografian tulokset. Kieltämättä jännittää. Toivottavasti kaikki on kunnossa.


Olenkohan innostunut liikaa kävelemisestä. Tahti saattaa olla liian kova kuntooni nähden. Viime viikolla kävelin viisi kertaa. Tuntuu kuin en olisi palautunut vielä viime viikosta. Tänään aloitin taas ja väsyttää mahdottomasti. Pitäisi malttaa kiiruhtaa hitaasti.


Kahden puolueen johtajat ovat sanoneet johtavansa hallitusta kuin yritystä, jos pääsevät pääministeriksi. Näin on sanonut Keskustan Juha Sipilä ja Kokoomuksen Aleksander Stubb, joka jo on pääministeri. Ymmärrän tämän siltä kannalta, että pyritään minimoimaan hallituksen kustannukset eli ei paisuteta sen kokoa turhaan. Tältä pohjalta ajatus on perusteltu sekä myös siltä, että yhteistyö mahdollisesti toimii silloin paremmin kuin isossa kokoonpanossa.

Ajatus hallituksen johtamisesta yrityksenä on kuitenkin ongelmallisen siksi, että silloin keskeistä tuntuu olevan talous. En halua väheksyä talouden merkitystä, mutta minusta tuntuu, että politiikasta on aatteellisuus kadonnut. Toivoisin, että maan johdossa olisi näkijöitä, joilla olisi jokin selvempi punainen lanka toiminnassaan.

Vaikuttaa siltä, että ulkomainen verokilpailu, Eu:n direktiivit ja muut vastaavat sekä kilpailukyky (väheksymättä sitäkään) muodostavat toiminnan raamit. Näkökulma on perin Suomen etuja korostavan itsekeskeinen. Kaipaisin leaderia, joka johdattelisi kansakunnan kohtuulliseen ja tasa-arvoiseen hyvinvointiin sekä kansalliselta että kansainväliseltä kannalta katsoen ja kestävän kehityksen näkökulman säilyttäen. Tämä lienee idealismia.