Olin tänään TT-tomografiakuvauksessa. Tutut kuviot. Ilmoittautuessani annettiin vettä juotavaksi. Syömättä piti olla kaksi tuntia ennen toimenpidettä. Kun ei ollut lyhythihaista paitaa alle, annettiin synnyttäjän paita päälle, selkä auki ja niskaan solmu. Lavitalle makaamaan ja sitten pää edellä teleporttiin ja edestakaisin. Ei vienyt minua esimerkiksi Etelä-Amerikkaan. Komentoja kuului kaiuttimesta: Voimakas sisäänhengitys! Pidätetään hengitystä! Saa hengittää!
Laite suhisi ja vinkui kuin tuuli ikkunan kamanoissa. Samaan aikaan myllymäistä koneääntä.
Ensi viikolla kuulen tulokset.
Vaikka olen jo neljä kertaa kävellyt tällä viikolla, halutti vielä samaa. Päätin kävellä Meikusta Ruskeasuolle ja sieltä Pasilaan. Ajattelin, että voisin mennä Ruskeasuolta samaa reittiä kuin autolla ajettiin ainakin vielä 70-luvulla.
Manskun varrella, alkupäässä, on 11 noin kahdeksankerroksista taloa, jotka on rakennettu kai 50-luvun lopussa. Kaupunkiin sitä kautta tuleva ensikertalainen ehkä ajattelee, että onpa kivierämaa. Häneltä saattaa jäädä huomaamatta, että näiden takaa alkaa metsä. Siellä on nimittäin Keskuspuisto.
Kahden talon välistä löysin tällaisen veikeän karhun poikanen olallaan.
Jatkoin Steiner-koulun ja Laakson hevoskentän ohi, mutta en sattunut ammoiselle reitille, jota autolla ajettiin. Nykyään se on suljettu. Muistan noilta ajoilta, että Ruskikselta tultaessa Pasila oli ruotsiksi Böle, mutta radan länsipuolella olevan vanhan aseman seinässä luki Pasila Fredriksberg. Olen kuullut, että seudulla on ollut kaksi kartanoa, Böle ja Fredriksberg.
Kävelin Pasilaan ja hyppäsin bussiin 58.
Illallinen Optimistiklubin tai -kerhon - kummastakohan nimestä me sovimme? - onnistui erinomaisesti. Siitä lisää huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti