Guggenheim-hanke on taas virinnyt henkiin. Ei taida mennä läpi nytkään.
Hankkeen kannattavuutta epäillään. Sitä on syytäkin puntaroida, mutta totuus paljastuu vain jos lähdetään leikkiin.
Projekti on herättänyt intohimoja erityisesti sitä vastaan.
Mikäli tunnistan oikein, Guggenheimin kotimaa Yhdysvallat herättää antipatioita. Taustalla olevan perheen juutalaisuus voisi olla yksi selitys, mutta siihen en usko. Monelle saattaa olla kielteinen asenne kuvataiteita kohtaan. Syy siihen lienee se, että tämän päivän kuvataide on usein vaikeasti avautuvaa.
Jossakin vaiheessa hankkeen kustannuksia verrattiin suuruusluokaltaan tuossa lähellämme olevan Herttoniemen liikenneympyrän uudistamiseen. Kyseinen kiekko on Itäväylän yläpuolella. En muista kuulleeni asiasta tiukkoja kannanottoja eri puolilta Suomea.
Kuvataiteen rakastajat olisivat mielissään, jos Helsinkiin tulisi yksi alan näyttelypaikka lisää. Jotkut taiteilijat vastustavat hanketta, jotkut ovat rohkaistuneet kannattamaan. Guggenheimia on jopa verrattu McDonald'siin. Minusta tämä ei tee oikeutta Guggenheimille.
On todella hienoa, että Amos Anderson rakennuttaa uutta näyttelytilaa keskeiselle paikalle Lasipalatsin pihamaan alle. Kun uusi paikka valmistuu, Helsingin keskustassa tulee olemaan kohtuullisen lähekkäin neljä hyvää kohdetta kuvataiteesta pitäville: Amos, Ateneum, HAM ja Kiasma. Espoon hieno Emmakaan ei ole kaukana.
Keskenään kilpailevien autoliikkeiden kannattaa olla toisiaan lähellä. Herttoniemen teollisuusalueella niitä on monia. Etelä-Espoon liikkeet ovat kampajoineetkin yhdessä. Jos aiot ostaa vaatteita, menet todennäköisesti paikkaan, jossa on useita vaateliikkeitä lähekkäin, luultavasti kauppakeskukseen.
Onko joku kuullut ulkomailla kehuttavan, että Helsingissä on monta taidemuseota lähekkäin? Tuskin moni. Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila toi esiin haastattelussa, että Euroopan ulkopuolella monikaan ei ole kuullut Kiasmasta ja kumppaneista.
Guggenheim on tunnettu brändi. Sen maine perustuu varmaan suurelta osin sen New Yorkissa olevaan Frank Lloyd Wrightin suunnittelemaan museoon. Sanotaan ettei Guggenheim ole menestynyt kaikkialla, mihin se on asettunut. Berliinin museo lienee jo lopettanut. Olemme vaimoni kanssa käyneet Berliinin Guggenheimissa. Se oli pieni ja vaatimaton paikka. Ei tehnyt meihin erityistä säväystä. Bilbaon menestystä tuskin voi perustellusti kiistää.
Jos Helsingissä olisi Guggenheim, maailman kulttuuripiireissä varmaan kiirisi sanoma: Helsingissä on Guggenheim ja sen lisäksi muita kiinnostavia taidemuseoita. Guggenheim olisi sisäänvetotuote. Helsinki saattaisi vetää museoshoppailijoita kauempaakin. Voisi olla alan harrastajalle jopa noloa tunnustaa, ettei ole vielä käynyt Helsingissä.
Jotta Helsingin mahdollinen Guggenheim vetäisi, sen tarjonnan pitää olla korkeatasoista ja rakennuksen kiinnostava. Voittajaehdokkaan ulkovuorauksen on tarkoitus olla poltettua puuta. Se on ainakin erikoista. Kun autolautat kääntyvät kauppatorin edustalla, kannella seisovat turistit voivat todeta, että tuossa se nyt on, täytyypä piipahtaa. Jos hanke toteutuu, suunnitelmaa varmaan vielä viilataan.
Meidän tuskin kannattaa kuvitella, että Kiasmasta tulee koskaan maailmankuulua brändiä. Onko joku kuullut Guggenheimin kilpailijaksi tarkoitetusta Checkpoint Helsingistä mitään viime aikoina?
Jos Herttoniemen teollisuusalueella myytäisiin vain tuntemattomia autobrändejä, ketä ostopaikka kiinnoistaisi?
Jos Guggenheim tulisi tänne, olisi Helsingin kulttuurikohteiden sisäänvetotuote ulkomaalainen. Se voisi olla identiteettiongelma meille suomalaisille.
Onko joku kuullut suomalaisesta kuvataiteilijasta, joka on yhtä tunnettu kuin Edvard Munch?
Uskooko joku, että Kiasmasta tulee joskus maailman luokan brändi.
Helsingin rannoilla on nykyään useita paikkoja, jotka varmaan kiinnostavat turisteja. On Allas, Löyly ja muitakin. Kävelyreitille Katajanokalta Hernesaareen "sattuu" monenlaista kiinnostavaa. Guggenheim olisi houkutteleva lisä matkalle.
On arvosteltu Guggenheimia koskevia kannattavuuslaskelmia optimismista. Saattaa olla aihettakin. Mielestäni ratkaisevaa ei ole se, millaiseksi museon oma kassavirta kehittyy vaan se, mikä on sen mahdollisen vetovoiman kokonaisvaikutus Helsingille ja koko Suomelle.
Helsinkiä hehkutetaan sen sykkivästä yöelämästä. Mitä erikoista siinä on? Samanlaista örveltämistä kuin muissakin pääkaupungeissa, väitän.
Guggenheimin paikka on nyt melkein joutomaata, asfalttia pinnalla. Jos paikalle tulee suunniteltu museo, jokin parempi ei pääse siihen. Mikä se voisi olla? Samankaltainen liiketalo kuin mitä on ilmestynyt Töölönlahden ja rautatieaseman väliin?
Olen käsitellyt tässä Guggenheimia taloudellisesta näkökulmasta. Jos oikein viisaita ollaan, museo pitää jättää toteuttamatta. Sehän saattaa houkutella suuria määriä turisteja Kiinasta ja muualtakin. Se ei ole hyvä asia ilmastomuutoksen kannalta.
Voidaan myös sanoa, että Guggenheimin vaatimat varat pitää käyttää johonkin tärkeämpään kuten työttömien tilanteen parantamiseen. Tämä on vaikea kysymys. Jos olemme tässä johdonmukaisia, meidän pitää suostua siihen, että palkastamme tai eläkkeistämme jää meille käyttöön vain määrä, jolla saamme vaatimattoman ruuan, vähemmän kiinnostavan kerrostaloasunnon, yhden kesä- ja yhden talvivaatekerran kolmessa vuodessa, keskinkertaisen terveydenhuollon ja työmatkat. Muut varat käytettäisiin parempiin hankkeisiin. Kulttuuri-, matkailu-, viihdytys- ja sen sellaiset tarpeet on unohdettava.
Tästä pinteestä pääsemme ajattelemalla, mikä on kohtuullista. Paha sanoa Guggenheimista.
Guggenheimin todennäköisestä (tosin kuka arvasi USA:n vaalituloksen?) peruuntumisesta hyötyvät perussuomalaiset.
Jää nähtäväksi. Päättäköön valtuutetut mitä päättävät. Elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti