Luuydinnäytteen ottaminen meni hyvin. Puikoissa oli osastolta tuttu lääkäri ja hoitajankin olen tainnut tavata samassa toimenpidehuoneessa.
Lääkäri kysyi, otetaanko ylhäältä vai alhaalta. Valitsin rintalastan imutuspaikaksi. Keskusteltiin puudutusaineesta. Nyt ei käytetä adrenaliinipitoista.
Lääkäri paineli sormella rintaani. Hän etsi paikkaa näytteen ottamiselle. Tuntui kuin rinta olisi arka edellisen kerran jäljiltä. Paikka taitaa kuitenkin olla niin herkkä, että paineleminen nyt vain tuntuu.
Pistokset tuntuivat, mutta lääkäri oli taitava. Hoitaja luki ilmeitäni. Hän piti minua löyhästi käsivarresta ja taputteli olkaani. Jutteli, lääkärikin osallistui keskusteluun. Juttelu vei osan huomiostani toimenpiteisiin ja auttoi.
Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Lääkäri alkoi painaa instrumenttiaan rintaani. Pistääkö, hän kysyi. Pistää, vastasin. Odoteltiin puudutuksen vaikutusta.
Imutuskokemukseni oli erilainen kuin ennen. Aikaisemman kokemukseni mukaan imutuksen aiheuttama vihlominen on selvempää, kun näyte otetaan lonkasta. Rintalastasta imuttaminen ei juurikaan tunnu. Tällä kertaa imuttaminen tuntui kaulassa asti. Hoitajan mukaan muillakin potilaille on ollut sellaista tuntemusta. Luuytimen tuntemukset jäivät kaulaheijastuksen varjoon, joten niitä en osaa arvioida.
Näyte saatiin yhdestä reiästä.
Juttelin lääkärin kanssa muista oireistani. Kun kerroin silmäoireistani ja saamastani kortisonista, hän sanoi lakonisesti, että tulee kaihi. Tosin kun kortisonin käyttö loppuu, oireet saattavat vähentyä. Kaihileikkaus saattaa olla edessä.
Kerroin nilkkavaivastani ja mainitsin nekroosista. Ymmärsin lääkärin vastauksen niin, että syöpään liittyvä nekroosi ei esiinny nilkassa. Hän mainitsi mahdollisesta vammasta. En muistanut sellaista, mutta sitten muistin. Nilkkani on leikattu kauan sitten. Ensin laitettiin metallia tukemaan luuta ja myöhemmin otettiin pois. Johtui siitä, että olin ollut kuin jänis mäessä. Laskettelin vauhdilla, johon taitoni eivät yltäneet. Minusta nilkkani on kipeytynyt leikkauspaikkaa alempaa. Tarvitaan röntgenkuva. Täytyy ottaa puheeksi ensi viikolla.
Istun Meikun kanttiinissa. Onnistuin juuri ilmoittautumaan elävän mallin piirustukseen. Äsken viereisessä pöydässä nainen lauloi miehelle "Paljon onnea vaan ..." ja piti banaania kohotettuna kädessään. Mies puhalsi banaaniin. Minäkin onnittelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti