Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 24. marraskuuta 2016

Syöpäläinen ei näe

Yritin ostaa eilen lisää testosteronia apteekista. Minulle määrättyä Testogelia ei ollut siellä jossakin, mistä ne apteekin reseptilääkkeet putkahtelevat. Sitä ei ole maahantuojalla eikä Yliopiston Apteekillakaan Helsingissä.

Soitin tänään hematologian poliklinikalle. Hoitaja sanoi, että tänään on piilevä soitto vai mikä se nimitys olikaan. Se tarkoittaa, että lääkäri soittaa, jos on aihetta. Hoitaja sanoi, että lääkäri soittaa asiasta.

Olin ajatellut hoitaa eräitä asioita puhelimitse tänään, mutta pidättäydyin, että lääkäri pääsee linjalle.

En ole ollut aikoihin kiinnostunut kolesterolitasostani, mutta kysyin hoitajalta, onko sitä mitattu. Elokuulta löytyi tulokset. Taso on 5,5, mikä hämmästytti minua. Varmaankin johtuen puoliksi isäsuomalaisesta verenperinnöstäni, arvoni on ollut ties mitä. Syövän potemisessa on puolensa. Sain muitakin lukuja, mutta kun kirjoitin ne huonotapaisesti ylös avoimelle sanomalehden sivulle, enhän niitä löydä. Jokin triptraptrull -arvo oli reilusti suositusalueen yläpuolella. Siitäkin kehoitettiin kysymään lääkäriltä.

Aikoinaan perustamani Optimistiklubi on heräämässä henkiin. Kokoonnumme ensi keskiviikkona eikä aiheenamme ole enempää eikä vähempää kuin Thomas Pikettyn järkäle Pääoma 2000-luvulla. Lisukkeiden jälkeisen viimeisen sivun numero 630.



Vähäisen lukemani perusteella Piketty on virkistävän syvällinen, perusteellinen ja viisas ajattelija. Hän ei todellakaan ole teknokraatti. Hän on huippuammattilainen ja sen lisäksi sydämellinen mies. Holmströmillä täytyy olla ansionsa, mutta kumma ettei valinta osunut Pikettyyn. Talouden Nobel ei muuten kuulu alkuperäisiin palkintoihin. Se on oikeasti Nobelin muistopalkinto, joka on perustettu kauan Alfredin kuoleman jälkeen. Ruotsin kielen opettajani mukaan kyseessä ei ole mikään Noopelin palkinto vaan Nobellin. Tekstissä törmää jatkuvasti helmiin.

Olen pannut merkille, että minulla on suuria vaikeuksia nähdä luettavana olevaa tekstiä. Tänään se tihruaminen alkoi tuntua toivottomalta. Kirja on äärimmäisen kiinnostava. Olen vasta johdannossa, joka onkin pitkä.


Tahatonta huumoria pyykkituvan lähellä. Oven alta
kajastaa valo, vaikka tässä ei näy. 

Katkaisin ei toimi. Vessassa tuntuu olevan ikivalo. 

Kellonviisarit vaelsivat kohti iltaa. Laittauduin kauppareissulle siten, että ehdin piipahtaa Herttoniemen Silmälasissa ennen sulkemista. Asiakaspalvelija ehdotti näkötarkastusta tai käyntiä silmälääkärillä. Kerroin että leukemiaan liittyvät lääkkeet voivat aiheuttaa melkein mitä vain. Sanoin odottavani mitä hematologi sanoo.

Kysyin samalla sinivalon ehkäisystä. Sellaisen saisi pintakäsittelynä laseihin, mutta ei mihinkään tusinarilleihin, jollaisia käytän. Asia on tärkeä. Katso vaikka eilinen Prisma. Sinivalo vaikuttaa melatoniinitasoon. Loput arvaat.

Kun pääsin Hertan parkkialueelle, hematologi soitti. Sandimmun-annos nostetaan 90:stä sataan millilitraan.

Testosteroni lopetetaan, kun kantasolusiirrosta on kulunut puoli vuotta. Se voidaan lopettaa jo nyt, kun ollaan niin lähellä. Karvankasvu on ollut virkuinta koskaan minun ihollani. Ei se silti kovin kummallista ole. Hyvästi hyvä alku :(

Kortisonilääkitystä jatketaan. Koen oireiden lieventyneen.

Valitin lääkärille näköongelmaani. Hän sanoi sen johtuvan kortisonista. Silmälääkäriin ei pidä mennä.

No entäs Piketty? Erääseen kohderyhmään kuuluvien haastateltavien kuuluu sanoa, että "Olen oppinut olemaan armollinen itselleni". Sovellan tuota. Optimistiklubissa on mukavaa, vaikka en olisi päässyt juuri johdantoa pidemmälle. Mahtaakohan kukaan selvitä aameneen asti.


Triptraptrulliin ei kannata kuulemma kiinnittää huomiota, kun kolesteroolituloksista ei ole aiemminkaan sanottu mitään.

Olen aivan umpikyllästynyt ryyppäämiseen. Ote on höltynyt. Asiasta huomautettiin. Kreatiiniarvo on noussut 107:än. Ei olisi saanut.

Kaiken maailman makeat litkut tympäännyttävät, laimennetteuina ja sellaisenaan. Ostin kaupasta jotakin. Mukaan tuli jokin vitamiinijuoma, vattumaustettua kivennäisvettä ja pari tölkkiä alkoholitonta olutta. Kai noita kaljoja kitataan niin paljon humaltumisen ja maskuliinisen profiloitumisen vuoksi. Maku ei minua innosta. Alkoholi tuskin maistuisi miltään, enkä periaatteessa juokaan muita kuin versioita, jotka eivät häiritse askellusta.

Pul pul ...

Ei kommentteja: