Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 15. marraskuuta 2016

Hyvässä hoivassa

Otin aamulla tavanomaiseen tapaan Sandimmunia, mitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Minun oli määrä mennä tänään verikokeeseen ja sitä ennen ei kyseistä käänteishyljintälääkettä saa ottaa.

Soitin iltapäivällä hematologian poliklinikalle ja kerroin tapahtuneesta. Sovittiin, kuten arvasinkin käyvän, että käyn antamassa verinäytteen huomenna. Mainitsin, että ihoni kutisee ja näppylöitäkin on. Näitä oireita on ilmennyt muutamana päivänä. Olin ajatellut kutinan johtuvan talvikuivasta ihostani, mutta Kultis oli löytänyt tiedon, jonka mukaan perjantaina ottamani influenssarokotus saattaa aiheuttaa tällaista. Asia tuntuu selvältä, vaikka kai tämä voi olla käänteishyljintääkin. Ihon reaktiot ovat tyypillisiä hyljintäoireita.

Olin ajatellut iho-oireiden olevan niin merkityksetön juttu ettei se voi olla verinäytteen oton este. Kerroin kuitenkin asiasta. Este se ei olekaan, mutta hoitaja tarttui muutoin asiaan. Hän sanoi, että lääkäri soittaa asiasta huomenna.

Lopetettuamme keskustelun puhelin soi pian uudestaan. Sama hoitaja palasi asiaan. Hän kehoitti minua tulemaan aamuyhdeksältä hemapolille, jotta lääkäri voi tutkia ihoni. Tämä tuntuu minusta lähes tarpeettomalta, mutta voin olla väärässä. Tuntuu hyvältä, että minusta pidetään näin perusteellisesti huolta.

Tänään on ollut harmaa päivä. Vaimollani oli kaksi elämäkertaistuntoa tänään. Olin puolilta päivin kahdenvaiheilla, tekisinkö kävelylenkin keskustassa vietyäni hänet Bulelle vai tulisinko kotiin polkemaan kuntopyörää. Päätin lopulta kävellä ja löysin Alberinkadun eteläpäästä vapaan parkkipaikan. Lähdin kohti Hernesaarta. Ajattelin kiertää sen kautta rantain, vaikka ei se täysin ole mahdollista, joska alueen pohjoistyvessä olevalle telakka-alueelle ei pääse. Moni lukija tietää, että Hernesaari ei oikeasti ole saari. Kai se on joskus ollut. Helsingissä on monia alueita, joiden nimen osana on saari, vaikka ne eivät ole saaria. Ovat kuitenkin olleet. Täällä on aikoinaan ajettu ahkerasti maata salmiin.




Kuulin eilisiltana, että Hernesaaressa on jokin muukin kahvipaikka kuin Birgitta ja Löyly. Löysin sen tänään. Jonkin matkaa Löylystä etelään on Hernesaaren ranta, mutta se ei ole yksittäinen kahvipaikka vaan siellä on monenlaisia palveluja tarjolla. Onkohan tuo rakennettu viime kesänä, kun en ole sitä aikaisemmin noteerannut?



Hernesaaren rannan rakennukset näyttävät kevytekoisilta. Onkohan koko alue tarkoitettu lyhytaikaiseksi? Kaikki liikkeet olivat nyt kiinni.




Vaimoni ja minun nuoruudessani Vironniemen etelärannalla ei ollut muita kahvipaikkoja kuin Ursula. Nykyään niitä on monia, Ursulan lisäksi siellä on Mattolaituri, Carusel, Birgitta ja Robert's Coffee Hernesaaren rannassa. Unohdinkohan jonkin? Ainakin jokin jäätelöpaikka siellä on mainittujen lisäksi. Hernesaaren rannassa saattaa kahvia saada muualtakin kuin Robert's Coffeesta.

Kunkin paikan profiili on erilainen. Ursula on klassikko. Mattolaituri on hassu ja outo, koska se on mattolaiturin vieressä. Olen kuullut jonkun japanilaisturistin luulleen, että mattoja pesevät ihmiset toimittavat jotakin performanssia. Tiedä vaikka olisi sama paikka. Silloin rannassa ei varmaankaan ollut kahvilaa. Voi olla vielä tosi outo näky muukalaiselle, kun ihmiset pesevät mattoja kahvilan edustalla. Carusel houkuttelee merinäköalalla, mutta ei ole ainoa sellainen. Se on suosittu läppäripaikka. Jotakin asiakaskunnan valikoitumisesta kertoo se, että asiakkaat suosivat Macbookia. Birgitassa luo tunnelmaa elävä tuli. Rakennus on vuorattu hiiltyneellä puutavaralla (miksihän tuota pitäisi kutsua?). Löyly edustaa luovaa arkkitehtuuria. Se tarjoaa nimensä mukaisesti myös saunan vuokrattavaksi. Hernesaaren rannan oletan tarkoitetun paikaksi, jossa on monenlaista säpinää kesäisin.







Vain Ursula, Carusel ja Löyly ovat auki myös talvisin.

Jätin Hernesaaren rannan tutkimisen kesken, koska kännykästäni loppui virta. En voinut ottaa enempää valokuvia.

Mietin silmänräpäyksen ajan, mitä nämä ovat. Penkkejä tietysti.









Hernesaari on siitä erikoinen alue, että maan arvo lienee hirmuinen, mutta alue on silti säilynyt tähän asti hyvin sekalaisessa käytössä. Kun Helsingin kaupunkia ei ollut juuri enempää kuin Senaatintorin tienoo, Hernesaari on ollut periferiaa. On se vähän sellaista vieläkin. Telakka-alue, jolla on valtavia rakennuksia,  lohmaisee siitä ison osan. Alueella on helikopterikenttä, liikuntakeskus, veneen säilytystiloja, katsastusasema, kiinteistönhuoltoyhtiö, 24 tunnin parkkialue ja entinen Vaasan Höyrymyllyn betonitorni, tai taitaa niitä olla parikin. Vierailin kauan sitten viimeksi mainitussa. Eräs tuntemani henkilö oli kyseisen paikan johtaja. Mahtaakohan kiinteistössä tapahtua nykyään mitään.


Eilen meillä oli kaksi noin puoliksi meidän ikäistämme henkilöä. Olemme vaimoni kanssa mielissämme, kun nuoret ihmiset haluavat vierailla luonamme. Tällainen on meille mahdollisuus tutustua nuorten näkemyksiin ja kokemuksiin. Lämpimät kiitokset, jos satutte tätä lukemaan!


Huomenna meille tulee kolme vierasta, joista yhtä emme tunne ennestään. Eräs ystävämme, joka on yksi vieraistamme. on keksinyt idean kokoontua tekemään käsitöitä ja lukemaan samalla lukemaan vuorotellen novelleja ääneen. Ajatus kuulostaa meditatiiviselta ja jopa jollakin tavalla hoivaavalta. En tiedä, onko idean äidin ajatus sellainen, että kokoonnumme enempää kuin yhden kerran. Jos päätämme, että tästä tulee meille jatkuva tapa, on kokemukseni mukaan jonkun meistä ryhdyttävä aktiiviseksi yhdyshenkilöksi ja riittävän monen sitouduttava asiaan. Saapa nähdä.

Ei kommentteja: