Olen saanut elämääni jatkoaikaa, mutta sen pituus on epävarma. Tiedä vaikka joskus viettäisin kahdeksankymppisiä. Olen pohtinut, minkälainen polku veisi elämässä eteenpäin.
Olin lauantaina masentunut. Olin esittänyt vaimolleni erään idean Tukholmaan. Se masensi häntä ja minäkin masennuin. Idea viittasi siihen, että pysyisimme nykyisessä asunnossamme. Minun onkin vaikea ajatella muuttoa pois Helsingistä, jonka tunnen kodikseni. Vaimo ajatteli pysymisen romuttavan ajatukset talvehtimisesta Etelä-Euroopassa.
Olin viritellyt vesivärejä. Olin kumman jännittynyt. Ehkä johtui siitä, että en ole kuukausiin tarttunut kyseiseen mediumiin. Tunsin etten osaa mitään. Näpersin jotakin vanhaa aloitelmaani ja siihen se jäi.
Olen sommitellut tulevaa tekemisieni kautta. Olen ajatellut maalaamista ja kirjoittamista. Ne sujuvat paremmin, jos olen osallisena jossakin.
Vaimoni terveys on sellainen, että Suomen talvi on hänelle koettelemus. Hänen hyvinvointinsa kannalta olisi hyvä, että hän voisi viettää kylmimmät kuukaudet Etelä-Euroopassa. Minä kuulun sinne, missä hänkin on.
Jos ja kun olemme etelässä, emme voi tavata lapsenlapsiamme. Jaksot eivät kuitenkaan ole muutamaa kuukautta pidempiä, joten aikaa jää jälkipolvellekin.
Etelässä asuminen rajoittaa mahdollisuuksiani osallistua, mutta se minun on vain hyväksyttävä. Asioita on ymmärrettävä priorisoida.
Olen miettinyt kevätkauden tekemisiäni. TaiK:in avoimessa on tarjolla kevät- ja syyslukukausilla toteutettava elävän mallin piirustuskurssi. Se olisi hyvä, koska viulistinkin on vain soitettava, jos aikoo olla viulisti. Kuvantekijän on syytä harjoitella elävän mallin piirustusta jatkuvasti. En ole harjoitellut aikoihin. Soitin avoimen yhteyshenkilölle ja hän keksi minulle toisenkin vaihtoehdon.Tarjolla on kevätkaudella toteutuva käsivarapiirustus. Minä olen sellaisen kurssin suorittanut, mutta tämä ei nimestään huolimatta ole sama. Tällä kurssilla tehdään ensin oma luonnoslehtiö ja sitten jatketaan tekemällä siihen tuotoksia erilaisissa ympäristöissä.
Tuskin uskallan varata kahta kurssia, koska saatan palata töihin tammikuussa. Minun on pakko ottaa huomioon oma jaksamiseni. Kursseille on ilmoittauduttava huomenna eli ennen seuraavaa kontrollitapaamista, jossa työhön paluu ratkaistaan. Yksi mahdollisuus on varata molemmat kurssit ja päättää myöhemmin. Kurssit on maksettava ilmoittautumisen yhteydessä. Takaisin rahoja ei saa.
Elävän mallin piirustuksessa on se puoli, että tämä on ehkä viimeinen mahdollisuus osallistua kyseiselle kurssille. Emme voi suunnitella ulkomaille siirtymistä ennen ensi vuoden joulukuuta, koska silloin minulla loppukontrolli. Kurssi ehtisi päättyä sitä ennen.
Juttelin tänään hematologian poliklinikan hoitajan kanssa ja kuulin, että kontrollit ja erilaisten näytteiden antaminen riippuvat voinnistani. Minun on syytä olla valmis tiputuksiinkin, jos vointini sellaisia edellyttää.
Olin etsinyt sopivaa kirjoituskurssia ja löytänyt yhden, jonka järjestää työväenopisto. Haluaisin saada tukea kirjoittamiseeni. Taas on kysymys jaksamisestani. Sosiaalinen media osoitti taas voimansa. Sain vinkin, että Kriittisen korkeakoulu järjestää kurssin, jonka nimi on Proosan lempeät alkeet. Siinä on face-to-face -istuntoja vain kaksi, kahtena viikonloppuna. Etukäteen lähetetään kymmenen tekstiä. Tämä oli kuin nenä päähän. Ilmoittauduin saman tien.
Nämä ovat mahdollisia tulevaisuuteni rakennuspalikoita. Niistä voi jokin tai jotkut toteutua tai sitten ei. Olen nyt elossa. Nyt on elettävä tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti