Uskonnollisista kokemuksista

Perttu Häkkisen vieraana oli tämän kuun ensimmäisenä päivänä kaksi vakaumuksellista miestä. Ymmärsin heidän olevan ortodokseja.

Miehet kertoivat uskonnollisista kokemuksistaan. En muista kumpi kertoi minkäkin tarinan, mutta seuraavanlaisia tuli esiin.

Mies oli sairastunut vakavaan syöpään. Hänellä oli rinnassaan aikamoinen syöpäkasauma. Hän oli rukoillut paranemista. Sitten hän oli kuullut äänen sanovan, että "Nouse ja peseydy". Mies oli tulkinnut tämän tarkoittavan, että hänen pitää juoda paljon vettä ja näin pestä syöpä pois. Hän otti tavakseen juoda kaksi litraa päivässä. Muistaakseni parin vuoden jälkeen syöpä oli kadonnut.

Mies oli hiihtämässä järvellä. Yhtäkkiä ääni kehotti häntä kääntymään vasempaan. Hän toimi näin, hiihti sata metriä uuteen suuntaan ja kääntyi kohti rantaa. Sitten hän päätti ottaa selvää, mistä oli kysymys. Hän otti pitkän karahkan mukaansa ja palasi kohtaan, jossa oli ensimmäisen kerran kääntynyt. Hän koetteli astalollaan edessä olevaa jäätä ja totesi sen olevan vain kahden sentin paksuista. Hänen olisi voinut käydä huonosti, jos hän olisi hiihtänyt aluksi aikomaansa suuntaan.

Minä en osaa sanoa tällaisista kertomuksista juuri mitään. Erikoisilta kuulostavat.

Koen olevan Jumalan tahto, että olen selvinnyt syövistäni tähän asti. Potilashistoriani tuntuu johdonmukaiselta seuraukselta saamistani lääketieteellisistä hoidoista. Hoitojen toimiminen ei kuitenkaan ole sataprosenttisen varmaa. Hämmästelen. että olen vielä elossa.

Minä koen uskovaisuuteni hyvin arkiseksi. En koe juuri milloinkaan voimakkaita, uskoon liittyviä tunteita. Tosin tutut virret ja siionin laulut luovat turvallisuuden tunnetta, vaikka olenkin huono niitä laulamaan ja seuraamaan.

Koen olevani juuri ja juuri uskomassa. Ei minulla ole muuta, mihin turvata. Minun olisi vaikeata lopettaa kokonaan iltarukoilemista, vaikka olen siinäkin huono.

Minulla on toki kokemuksia, joita pidän tärkeinä. Koin kauan sitten etsikkoajan, joka johti parannukseen. Sairastuin vakavasti viime vuosikymmenellä. Silloin kyseessä ei ollut syöpä. Minun puolestani esirukoiltiin suviseuroissa. Terveydentilani kääntyi sittemmin nopeasti paremmaksi. Vaikka tapahtuneeseen voidaan osoittaa lääketieteellinen syy, esirukoileminen on puhutellut minua, järjen vaivaamaa.

Tiedän, että moni on rukoillut puolestani syöpiä sairastaessani. Se lämmittää mieltä.

Olen kertonut tässä blogissani, että koin viime kesänä Taivaan lähestyvän minua, kun olin saamassa hoitoa virus- ja bakteeri-infektioihini. Tapahtunutta voitaisiin väittää psyykkiseksi harhaksi, mutta en halua ajatella niin. Olen saanut siitä lohtua.