Olin sanonut vaimolleni, että tuossa on meidän malli ja osoittanut laitetta, jossa oli valkoinen muovikansi ikkunan päällä. Vaimoni ei viitsinyt edes hymyillä huumorilleni.
Myyjä tuntui kiireiseltä ja hän tunnustikin, että hänellä oli kiire lääkäriin. Homma delegoitui toiselle. Lähtevä myyjä sanoi tulevalle jotenkin, että tämä kone pitäisi myydä loppuun. Hän tarkoitti Candya. En oikein pitänyt hänen sanomastaan.
Toinen edullisimmista laitteista oli Bosch, joka on mielestäni laatumerkki. Mielikuvani Candysta on aika epämääräinen. Kulutustavaroiden kauppa perustuu brändeihin. Tuotteiden osat voivat tulla mistä tahansa. Tiedä vaikka viljoja, raaka-aineita ja muitakin bulkkitavaroita myytäisiin nykyään brändeinä.
Candyssa oli klommo. Kai se on suomeksi painauma tai jotain. Mielestäni alennuksen olisi pitänyt olla suurempi, koska kone oli ollut esittelyssä (kai) ja siinä oli näkövika.
Itiksen Anttila on henkitoreissaan, liekö jo lopettanut. Expert on hävinnyt. Autokaupat eivät ole sattumalta lähellä toisiaan. Gigantti on Itiksen kodinkonekeidas.
Tarjosin kolmea ja puolta sataa. Myyjä kävi selvittämässä asiaa. Hinta ei muuttunut. Kirjapiirikaverimme kertoi äskettäin ostavansa kodinkoneet tietystä yksityisestä liikkeestä. Sieltä kone pitäisi kai kuitenkin tilata netin kautta. Olin kahden vaiheilla. Myyjä tarjosi lisävakuutusta puoleen hintaan. Kuljetuksen, asennuksen ja vanhan koneen viemisen hinta oli 85 euroa. On järkevää, että tuollaisella palvelupaketilla on oma hintansa. On kohtuullista, että sellainen ostaja, joka viitsii ja osaa hoitaa hommat itse, hyötyy.
Minä en ole syttynyt lisätakuisiin tai -vakuuksiin, mikä oikea nimitys lieneekään. Pidän niitä hyvänä bisneksenä tarjoajalle. Candyn oma takuu oli kaksi vuotta. Lisävakuutuksen kesto on viisi vuotta. Ajattelin, että lisähinnalla voi siis jatkaa kolme vuotta perustakuuta. Myyjä selitti, että perustakuu ei kata, jos rintaliivien metallikaari joutuu koneeseen, mutta lisävakuutus toimii. Tuskinpa rintaliivien piuhoja tarvitsee poistaa pesun ajaksi, mutta kai nekin voivat aiheuttaa vikoja.
Myyjä totesi ettei lisävakuutus ole kuin päälle kymppi vuotta kohden. Hän on selvästi saanut myyntikoulutusta.
Sanoin myyjälle, että vaimoni on pessyt pyykkejä koneella kolmekymmentä vuotta. Vaimoni täsmensi, että neljäkymmentä. Tämä ei toki ole kunniaksi minulle.
Minä toivoisin, että tällaisten kulutustavaroiden. joiden hinta ei ole merkityksetön, hankinnasta voitaisiin keskustella liikkeessä perusteellisemmin. Myymälöissä on varmaan eroja. Olisi mukavaa, jos asiakas tuntisi itsensä vapaaksi perustella tarpeensa riittävästi. Arvostaisin myös sitä, että matalampi- ja korkeampihintaisten vaihtoehtojen erot tuotaisiin selvemmin esiin. Toki tunnistan itsessäni myös halun selvitä asiasta kohtuullisen nopeasti.
Minusta alkoi tuntua, että on syytä käydä vielä jossakin muualla. Koneiden riittävää laatua on maallikon vaikea arvioida. Kiireisempi myyjä oli ehtinyt sanoa, että koneisiin käytetyn materiaalin arvo on vain noin kymmenesosa ulosmyyntihinnoista. Hänen sanomansa jäi vähän hämäräksi. Tarkoittiko hän sitä, että kuluttajan tulevien käyttökokemusten kannalta on melkein samantekevää, minkä hintaisen laitteen ostaa?
Kun aloimme tehdä elkeitä lähtöön, hinta putosi 380 euroon.
Myyjä kertoi, että laite voitaisiin toimittaa tiistaina. Hän kertoi myös, että kone voitaisiin maksaa laskulla ilman lisäkustannuksia. Lasku tulisi todennäköisesti ensi vuoden puolella, jolloin saatankin olla jo palannut töihin. Tämä oli taitavaa kaupan päättämistä.
Vaimo ei tuntunut halukkaalta päättämään asiaa. Minä sitten vain päätin päättää. Ostimme koneen. En viitsinyt enää puhua lisävakuutusta pois paketista. Yritän uskoa, että sen ottaminen puoleen hintaan kannatti.
Lähtiessämme tunteeni olivat ristiriitaiset. Candyn brändi ja kolhun (ai niin, klommo onkin suomeksi kolhu) epäesteettisyys mietityttivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti