Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 29. marraskuuta 2016

Itkin

Ajoimme tänään Tapiolaan, jonka kirjastossa Minna Lindgren piti viimeisen luennon sarjasta Kuolleiden säveltäjien seura. Aiheena oli moderni musiikki.

Keli oli liukas, mikä venytti ajoaikaa. Mietin olivatko liikennevalot säädetty normaalia lyhemmille vihreille sään vuoksi.

Saimme istumapaikat.

Lindgren esitelmöi taas taitavasti aiheesta. Kuulimme miten säveltäjät antoivat askel askeleelta pikkusormen atonaalisuudelle. Musiikilliset kykyni saavat aikaan sen, että minun on vaikea saada asiasta kiinni. Kuulimme esimerkkikatkelmia. Jollakin tavoin musiikista kuulee milloin se on atonaalista. Se etenee arvaamattomasti.

Lingrenin esitys venyi yli 19:n. Minun oli pakko poistua hetkeksi. Kun palasin, elävän musiikin osuus oli alkanut. Kaksi raikasta nuorta nuorta naista. Meneillään oli Kaija Saariahoa. Seurasi Einojuhani Rautavaaran lauluja ja sitten Sebastian Fagerlundin

Viimeinen numero oli Arvo Pärtin Spiegel im Spiegel (sello ja piano). Kun musiikki alkoi, minulle tuli itku. Ihan tuosta noin vain, varoittamatta. Suuni vääntyi ja peitin sen. Nytkähtelin. Lopulta odotin, että kappale loppuisi, että itkunikin loppuisi.

Minun on vaikea analysoida, mitä tapahtui. Jotakin tapahtui alitajunnassani. Musiikki porautui suoraan sisinpääni, minun, joka olen äsken kertonut menettäneeni uskoni taiteeseen.

Kirkkaus! Olen matkalla kohti kirkkautta. Spiegel in Spiegel tämän maailman kaiken hälyn keskellä. Kokemukseni ei varmaan ollut pohjimmiltaan uskonnollinen, vaikka uskovainen olenkin. Uskon ulottuvuus saattoi olla kuitenkin mukana.

Itkeminen ja liikuttumininen eivät ole tyypillistä minulle. En muista itkeneeni kummankaan syöpäni aikana. Ehkä tässä kulminoitui jotakin viimeisten vuosieni kokemuksien aiheuttamaa. Koruton kauneus kosketti kosmista alastomuuttani. Musiikin kieli kohtasi minut moninaisten ajastusteni keskeltä.

Kesti jonkin aikaa, että pystyin rauhottumaan musiikin päätyttyä. Toisen muusikon sukunimi oli herättänyt minussa ja vaimossani muistoja.

Muusikot seisoivat kavereineen esitystilan takana. Kiitin heitä musiikista. Sanoin, että Pärt kosketti minua kovasti. "Ihanaa" sanoi toinen heistä ja kapsahti kaulaani. Halasin toistakin. Sanoin olevani palaamassa tänne.

Sanoin toiselle nuorelle, että sinä olet "x". Hän myönsi olevansa. Mainitsin kaksi sukunimeen liittyvää etunimeä. Toinen osoittautui hänen appiukokseen.

Kerroin hänelle, että hieman Väinämöisen jälkeen vuonna 1975 vaimoni, joka oli tuoloin joko tyttöystäväni tai morsiaimeni, ja nimeltä tunnistetun henkilön kanssa Heinolan kirkossa valitsemassa meille häämusiikkia. Tarina jatkui siten, että että eräs säveltäjä ilmoittautui kanttoriksi häätilaisuuteemme. Edellä viitattu - tuleva ammattikanttori - vetäytyi mielellään tehtävästään.


Mainittakoon, että häämarssimme oli improvisointia varmaan johonkin teemaan, enkä muista siitä juuri mitään. Vaimoni on opiskellut aikanaan sellon soittoa. Säveltäjä on omistanut vaimolleni kappaleen "Saara-sarja" sellolle ja uruille. Käsikirjoitus on vaimoni hallussa.


Huomenna minuun sattuu. Minulta otetaan luuydinnäyte. Puudutuspistokset tekevät kipeää. Ainetta pitää saada luun pinnallekin. Lääkäri ilmoittaa minulle, otetaanko näyte takaa lonkasta vai rintalastasta (tai jostakin niistä luista), tai sitten saan valita. Kokemukseni mukaan ylhäältä otettuna imeminen ei tunnu niin ikävältä kuin alhaalta.

Viimeksi näyte otettiin ylhäältä. Ensimmäisestä reiästä luuydintä ei saatu. Sitten annettiin uudet puudutukset ja tehtiin uusi reikä. Nyt näyte saatiin. Sain jonkinlaisen kohtauksen operaation jälkeen. Se johtui kuulemma puudutusaineessa olleesta adrenaliinista. Minut vietiin päiväsairaalan saliin toipumaan. Huomenna minun pitäisi saada toisenlaista puudutetta.

Selviän kyllä huomisesta operaatiosta. Näytteestä saadaan selville tärkeä asia eli onko minulla jäännöstautia. Tuloksen kuulen ensi viikolla kontrollitapaamisessa.

Operaatio tapahtuu klo 10.45. Sitä ennen käyn labrassa.

TaiK:in avoimen kursseille ilmoittautuminen alkaa yhdeltä. Se tapahtuu netissä. Minun on varmaan jäätävä Meikkuun ilmoittautumaan läppärin avulla, koska kursseille ei pääse, jos ei ole heti langoilla. Toivottavasti ei tule mitään hankaluuksia, jotta pystyn ilmoittautumaan.






Ei kommentteja: