Kauniita kaakeleita

Tänään on pitänyt levätä ja palautua matkan jälkeen. Olemme tosin olleet asioilla vaimoni kanssa. Kävimme muun muassa kaakeleita katsomassa. Väsytti todella kierroksen jälkeen.

Paluumatkalla

Kinnulassa hommia jaettiin

K-raudassa oli todella hyvin kaakeleita esillä. Pidän kovasti nykyisistä tyylivirtauksista. On mukava katsella erilaisia esille pantuja yhdistelmiä. Jotkut mallit ovat kuitenkin liian romanttisia minun makuuni. Kylpyhuoneemme on niin pieni, että on syytä suunnitella runsaasti valkoisia pintoja.

Kaakeli on ikivanha keksintö. Olen nähnyt ikivanhoja kaakeleita Caracallan kylpylän raunioissa Roomassa. Tuntuu ettei sitä voida mitenkään oleellisesti kehittää enää. Ehkä tietyissä maissa on käytetty mikrofonipitoisia kaakeleita.

Katselimme myös kylpyhuone- ja keittiökalusteita. Pidän niidenkin nykytyylistä.

Turun asunnossamme on saatu tapettien repimiset hyvään vauhtiin. Suuret kiitokset ystäville! Lähdemme varmaan alkuviikosta vaimoni kanssa jatkamaan hommaa. Kai meidän pitää hommata paikalle jokin kenttäpeti, jossa voimme huilata.

Erityinen kohtaaminen

Entinen Honkalan ydinperhe oli eilen läsnä siten, että samassa tilassa oli välillä  vaine me seitsemän, äiti, isä ja me viisi sisarusta. Muutoinkin saimme - paitsi yksi meistä - viettää aikaa yhdessä kaikessa rauhassa ja Kinnula oli kukkeimmillaan. Aurinko paistoi. Kesäyön tunnelma on noilla leveysasteilla jotakin muuta kuin täällä pääkaupungissa. Tukikohdassammekaan eli yhden sisaruksen kotona ei ollut muita paikalla,

Ajatelkaa, millainen viitekehys on kohtaamiselle, kun juuret ovat niin samat, Kulttuurinen taustamme on muovautunut eri haarojen perintönä juuri vanhempiemme kodissa. Meillä on valtavasti muistoja paikoista, jotka kaikki tunnemme, ja henkilöistä, jotka kaikki vähintään tiedämme. Ulkopuolisen olisi ollut vaikeaa seurata keskusteluamme.

Keskustelu on helppoa, kun aivoissamme on enemmän tai vähemmän samanlaisuutta ja muistikerrostumat ovat osittain päällekkäiset.

Sellaiset asiat ovat merkityksellisiä, mitkä eivät muita kiinnosta. Tällainen perheyhteys taitaa olla ehtyvä luonnonvara.

Taidamme synnyttää tästä tradition. Voisimme kokoontua niillä seuduilla, joilla kotimme on joskus ollut tai joilla on asunut esipolviamme.

Meillä on sellaiset välit, että tällaiset kokoontumiset ovat mahdollisia.


Jaksoin matkan ihmeen hyvin. Saa nähdä, minkä verran tulee rokulipäiviä, jos tulee ollenkaan.

Tauko

Lähden käymään Kinnulassa. Nyt on sellainen tilanne. Blogini varmaan hiljenee pariksi päiväksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja

Perussuomalaiset ovat laukaisseet varsinaisen jännitysnäytelmän. Mahtoivatko nuivan linjan  kokousedustajat arvata, mikä myräkkä syntyy, kun äänestivät koko puhemieskunnan omasta joukostaan.

On yllättävää, että presidentti osallistuu tilanteeseen näin aktiivisesti. Kun eräs edesmennyt presidentti harrasti aikoinaan manuaalista ohjausta, onkohan nyt sauliaanisen vaikuttamisen aika.

A-studio oli ansiokkaasti saanut kaikkien puolueiden puheenjohtajat paikalle illaksi ja presidenttikin osallistui suorassa haastattelussa, joka tapahtui Naantalissa.

Maan johto pyrkii selvästi ratkaisemaan tilanteen ilman ylimääräisiä vaaleja. Mielestäni nyt olisi sellaisen paikka, koska tilanne on monessa suhteessa muuttunut viime vaaleista. Ymmärrän kuitenkin senkin, että halutaan rauhoittaa tilanne keskeneräisten asioiden hoitamisen varmistamiseksi.

Perheiden yhdistämisen vaikeuttaminen on ollut tylyä politiikkaa. Luultavasti Kokoomus ja Keskusta ovat joutuneet vastentahtoisesti taipumaan perussuomalaisten hallituskumppaneiden edessä. Näille puolueille ei olisi varmaankaan ongelma joustaa toteutetuista pakolaisia koskevista käytännöistä. Tosin en ole täysin varma, mitä presidentin "tolkun ihmisten" linja merkitsee. En tiedä, malttaisiko hän olle vaikuttamatta taustalla, kun neuvotteluja käydään.

Voi olla haasteellista saada kristilliset ja ruotsalaiset mukaan sote-projektin jatkamiseen ilman merkittäviä linjamuutoksia. Tämä kysymys voi aiheuttaa uudet vaalit. Tällöin sote-uudistus jouduttaisiin luultavasti aloittamaan alusta.

En ole vakuuttunut maakuntavaalien tarpeellisuudesta. Ymmärrän, että uudistuksella halutaan siirtää valtaa Helsingin ulkopuolelle, mutta miten ratkaisu voisi vähentää terveydenhuollon kustannuksia? Eikö se lisää byrokratiaa? Asiaa kannattavat puolueet ovat kuitenkin saaneet mandaatin hankkeelle edellisissä vaaleissa ja sitä on varmaan kunnioitettava. Jos hallitusneuvottelut onnistuvat ilman vaaleja, saattaa malliin tulla uusien hallituspuolueiden ansiosta hyödyllisiä korjauksia.

Saapa nähdä, lähteekö Perussuomalaisten kannatus uuden nuivan linjan mukana nousuun vai laskuun.  

Toivon näkymiä

Ykkösellä on alkanut sarja Kansan liike, jossa käsitellään lämminhenkisesti eri liikkumisvälineitä terveyden ja kestävän kehityksen näkökulmista. Kaikki kymmenen jaksoa ovat jo Ylen Areenassa nähtävissä.

Olen katsonut kaksi ensimmäistä jaksoa. Ensimmäisessä kokeillaan erilaisia härveleitä, joita nykyään myydään. Tasapainoskootteri, gyropyörä ja sähköpotkulauta. Ainakaan gyropyörä ei taida olla minun juttuni. Toinen osa kertoo pyöräilyn terveysvaikutuksista.

Ei taida olla monia hyviä syitä olla pyöräilemättä.

Toivottavasti nämä ovat alkusignaaleja liikenteen mullistumisesta. Sähköautoistakin tuntuu olevan tulossa realistinen vaihtoehto bensakäyttöisille.

Nämä luovat toivoa siitä, että ihminen ei lopullisesti pilaa ilmastoa.

Politiikkaa

Perussuomalaisten uusi värisuora on aikamoinen yllätys. On tosin sekin, että Halla-aho meni ensimmäisellä kierroksella läpi.

Jos perussuomalaiset jäävät pois hallituksesta, hallitusohjelmasta ehkä putoavat perussuomalaisten painotukset pois. Suomen pakolaispolitiikka voisi inhimillistyä.

Jos perussuomalaisten uudet puheenjohtajat ottavat hyvin kovan linjan, kannatus voi laskea. Saattaa syntyä paluumuuttoa demareihin ja keskustaan, kun maltilliset kyllästyvät. Puolue saattaa ajautua marginaaliin. Silloin se voi olla äänekäs, mutta aika voimaton toimija poliittisessa kentässä.

Kun puoluekokouksen enemmistö ajoi läpi neljä nuivan linjan puheenjohtajaa, voiko mahdollinen sopuilu maltillisten suuntaan tuntua uskottavalta.

Jotkut ISHSTV:n haastateltavat vaikuttivat hyvin kriittisiltä Halla-ahon valinnan suhteen.

Perussuomalainen puolue on tähän asti halunnut näyttäytyä kristinuskoa kunnioittavana puolueena, mikä on toiminut vastavoimana ajan ultraliberaaleille virtauksille. Mahtaako tämä painotus nyt heikentyä puolueessa?

Remonttihuolia

Uuden kotimme remontti askarruttaa. Mahdollisia ehostuksen kohteita ovat keittiön kaapit, kaikki asunnon sisäseinät ja katot, osa lattioista ja kylpyhuone. Kylpyhuone on niin pieni, että kaitainen  pesukonekin tekisi sen ahtaaksi. Keittiöstä puuttuu tiskikone. Kummallekin koneelle pitää löytyä paikka keittiöstä.

Kylpyhuoneremontin ei tarvitsisi meille olla laaja, mutta isännöitsijän mukaan esimerkiksi osaa laatoista ei voi uusia ilman, että koko kylppäri uusitaan. Vanhaa ja uutta kosteussuojaa ei kuulemma saada luotettavasti yhdistetyiksi.

Osa lattioista on katettu muovimatolla, joka on aikansa elänyt. Keittiö kaipaa myös uutta lattiapintaa.

Asunnossamme on kahdella puolella parveke, toinen erityisen pitkä. Parvekelasitus kumpaankin maksaisi kai noin kahdeksan tonnia.

Nyt meillä on sormi suussa, koska emme halua käyttää liikaa rahaa remontteihin. Aika kuitenkin kuluu ja tästä asunnosta on lähdettävä elokuun puoliväliin mennessä.

Olemme saaneet tarjouksen osasta työtä. Ratkaisu on houkutteleva, mutta maksaa tietysti. Osan remontista on nuorin poikamme luvannut tehdä kesälomallaan.

Ajattelin ottaa patjan mukaan ja lähteä Turkuun. Voisin ainakin repiä vanhoja tapetteja seinistä, että päästään alkuun. Jaksamiseni on rajallista, mutta kai jotakin saisin aikaan. Tämä ei ehkä ole hyvä idea.

Taas yksi tuomiopäivä

Olemme saaneet seurata kotoa ilmailunäytöstä, joka esitettiin Kaivopuiston edustalla. Paljailla silmillä näimme kokonaiskuvaa ja netin kautta lähikuvaa. Menivät tosin eri tahtia. Harmi että missasimme Airbusin. Olisi ollut kiva nähdä sellainen lähellä keskustaa.

Kävin aamulla viimeisessä tukikeskustelussa. Sen jälkeen tapasin hematologin .

Kaikki on hyvin. Tämä on uskomatonta. Luuydinnäytteen syväanalyysi puuttuu vielä, mutta se tuskin tuo yllätyksiä.

Sain vapautuksen ruokarajoituksista ja saan matkustaa ulkomaille (paitsi itään) kaupunkikohteisiin. Kortisonilääkitys lopetetaan, mikä saattaa helpottaa nukahtamista. Jipii! Voimme viettää talvea Etelä-Euroopassa.

Kontrollit harvenevat. Seuraava hematologitapaaminen tapahtuu elokuussa Meikussa, sitten seuranta siirtyy Turkuun.

Sain lääkärin tapaamisen jälkeen kaksi vauvarokotusta ja sitten siirryin päiväsairaalaan saamaan Zometa-tiputuksen. Oli mukava jutella tutun hoitajan kanssa, joka on siirtynyt 7A-osastolta päiväsairaalaan.

Täytän tänään yhden vuoden, sillä sain siirteen tasan vuosi sitten. Tästä näet, miten operaatio sujui. Kun silmäilin tuota tekstiä, huomasin, miten yksityiskohdat unohtuvat. Siirteen saamisen jälkeen alettiin odottaa, että jäljellä olevat omat leukosyyttini tuhoutuvat ja saadut kantasolualkiot alkavat nostaa päätään.

Touhulassa tapahtuu

Itäisestä ikkunanäkymästämme tulee mieleen Richard Scarryn satukirjat. Monet koneet kuljettajineen ahertavat Supermarket Hertan työmaalla kuin konsanaan Touhulan kaupungissa. 

Nyt voisin hankkia jonkin rakennusprojektikäsikirjan ja seurata miten oppeja sovelletaan käytännössä. No se olisi minulle vain nice-to-know -tietoa. Kuulin kaupassa ennen kuin se suljettiin, että projektin olisi määrä valmistua tänä syksynä. Luultavasti ymmärsin väärin. 

Vieraamme innostui Iloisesta sanakirjasta, koska hän voi opetella lisää suomea sen avulla. 

Kävimme tänään ystävien kanssa lounaalla Stansvikin kartanon lähellä olevassa Ravintola Stansvikissa Laajasalossa. Vieraamme oli mukana. Suosittelen. Ravintola on kauniilla paikalla ja hinta-laatusuhde on hyvä. Runsas buffet-kattaus maksoi kympin hengeltä.  

Tänään olen jaksanut paremmin kuin viime aikoina. Sain viimeisen arviointini tehdyksi. 

Huomenna on taas tuomiopäivä. Kuulen hematologilta testien tulokset. Nyt kun on vuosi kantasolusiirteen saamisesta, ja saatan saada lisää vapauksia. Saa nähdä poistuvatko viimeiset ruokarajoitteet. 

Testirodeo jatkui

Kävin tänään taas Meikussa, tällä kertaa Syöpiksellä. Minulle tehtiin luustontiheysmittaus. Otettiin kaksi kuvaa, toinen lannerangasta ja toinen vasemmasta lonkasta. Minulla on aikaisemmin tällaisessa kuvauksessa todettu osteopeniaa, joka on jonkinlainen osteoporoosin pikkuveli. Saattaa johtua lääkkeistä. Hoitaja kertoi, että myös vanheneminen tuo mukanaan osteopeniaa. Oikeastaan kuulemma kaikille tulee.

Menen perjantaina taas hematologian polille. Tapaan lääkärin ja saan lisää rokotuksia. Saan myös Zometa-tiputuksen päiväsairaalassa. Minulla on myös tukikeskustelu Meikussa toisaalla ennen edellä mainittuja.

Kuulen perjantaina kokeiden tulokset. Ehkä ne ovat hyvät tälläkin kertaa, mutta tämänhetkinen väsymys ihmetyttää. Tunsin itseni niin virkeäksi ennen kuin palasin töihin ja tämä asuntoprojekti alkoi.

Syöpä on taistelulaji. Eräs kohtalotoveri, joka on saanut siirteen ehkä pari kolme vuotta sitten, on joutunut sairaalaan. Hänellä on sama leukemiatyyppi kuin minulla. Jäännöstauti on äitymässä. Toivotaan parasta! Lääkärit ovat onneksi toiveikkaita.

Tänään pappa on saanut laatuaikaa nelivuotiaalta. Taiteilimme, katselimme hassuja vidoita Youtubesta ja tälläkin kertaa minun piti piirtää sormella hänen selkäänsä. Hän myös tarjoili minulle ahkerasti "ruokaa" nukkekodin astioista.

Saimme tänään vieraan Ranskasta.

MIkä sopii minkä kanssa

Olisipa löytynyt Turun keskustasta kämppä, jossa on remontit tehty. Saatin onneksi asunto, jossa ei ole isoja remontteja tulossa, joka on valoisa ja hyvällä paikalla.

Remontin junailu on haastavaa, kun ajaa näin puolivaloilla. Juttelin tänään erää  remonttifirman edustajan kanssa. Hän käy perjantaina katsomassa kohdetta erään ystävämme kanssa. Nuorin poikamme on remonttiammattilainen ja hoitaa keittiön sekä kylppärin kesälomallaan. Katsotaan millainen tarjous muusta saadaan.

Jospa tästä kehittyisi sellainen järjestely, jolla ehtisimme hyvissä ajoin alta pois ennen kuin uusi omistaja muuttaa nykyiseen kotiimme. Täytyy vielä miettiä, mitä kaikkea remontoidaan.

Nyt tutkitaan kaakeleita ja lattiamateriaaleja. Kaakelimalleja on niin paljon, että pää hajoaa.

Tänään kävimme Nordeassa junailemassa pankkiasioita. Nyt meillä on vieraanamme nelivuotias neiti Vaasasta äitinsä kanssa. Papalla on pappahommia.

Meilahdessa

Tänään alkoi vuosikatselmusruljanssi. Menin Meikkuun noin varttia vaille yksitoista. Minulta otettiin luuydinnäyte rintalastasta. Lääkäri oli kokenut ja hyvin taitava. Hän pisti vain yhden puudutuspiikin kohtaan, josta hän sitten otti näytteen. Se riitti. Sitten hän porasi nopeasti rintaani ja näytekin tuli tuosta noin vain. Hän oli sitä mieltä, että imeminen tuntuu enemmän alhaalta kuin ylhäältä otettaessa. Minun kokemukseni on päinvastainen. Tosin kerran rinnasta imeminen heijastui kaulaan saakka.

Sitten sain lapun rintaani.

Lähdin röntgeniin ja ilmoittauduin Tornisairaalan ensimmäisessä kerroksessa. Siirryin odotustilaan. Sain tekstiviestimuistutuksen, että minun pitääkin olla Kolmiosairaalan yleispolilla. Juttelin erään hoitajan kanssa. Hän tutki tietojärjestelmää ja sanoi, että keuhkokuvaan tarvittaisiin lähete.

Menin yleispolille. Siellä sanottiin, että pitää mennä hemapolille. Sinne sitten soittamaan siirrehoitajan ovikelloa. Hän tutki asiaa ja kertoi, että lähete on kyllä toimitettu. Jossakin vaiheessa huomasin, että saamani tekstiviesti koskikin ensi perjantaita.

Käytävässä vuoroaan odottava minun laillani viime vuonna siirteen saanut henkilö puhutteli minua. Hän oli tunnistanut minut nimestä ja kertoi olevansa blogini lukija. Rupattelimme hetken. Sain positiivista palautetta. Tällainen antaa intoa kirjoittamiseen. Terveisiä sinne Jyväskylään!

Kun palasin vanhan puolen ensimmäiseen kerrokseen, kuulin kaukaa nimeäni huudettavan. Huutelin takaisin ja pääsin kuvaukseen.

Sitten menin labraan. Verinäytteen otto sujui tällä kertaa hyvin. Ensimmäisestä reiässä tuli riittävästi - monta putkiloa.

Sitten oli EKG:n vuoro. Ilmeni, että meillä oli ongelma. Minulla oli lappu rinnassa. Ohjeiden mukaan hoitajat eivät saa repiä sitä pois EKG: ottamista varten. Käyrässä yksi vaihe olisi suoraa viivaa. Suora sydänkäyrä kuulosti siltä, että potilas kuuluisi kylmiöön. Revin itse lappua niin paljon auki, että sydämeni pompotus saatiin mitatuksi kunnolla.

Tornin aulassa tapahtui jotakin, joka pisti silmään, vaikka oli vain sattumaa. Lääkäri oli tullut vastaan potilasta ja huomasi tämän Kolmiosairaalan aulassa. He lähtivät toisiaan kohti. Kumpikin ontui jalkaansa. Kohdattuaan toisensa he lähtivät yhdessä toisaalle.

Tänään minulla tuli vanhuuseläkkeeseen oikeuttavat ikävuodet täyteen. Päivää juhlisti se, että molemmat kuppaukset sujuivat hyvin. Lauantaina täytän yhden vuoden uudessa elämässäni.

Rytmihäiriö

Kiharat ovat melkein oienneet, kun on ollut niin kova vauhti.

Perjantai oli minulle ikimuistoinen päivä. Kulttuuritalolla pidetty päättäjäisjuhla oli viimeinen minun opettajan urallani. Henkilökunnan jatkot pidettiin Kaisaniemen ravintolassa. Meitä kolmea eläkkeelle jäävää muistettiin kauniisti. Rehtori kiitti meitä työstämme ja haastatteli julkisesti. Kukin meistä sai matkalaukun ja kauniin kukkakimpun.

Me kaksi eläköityvää opettajaa saimme myös julkiset huomionosoitukset työtovereiltamme. Kaikki tämä lämmitti mieltä.

Ajoimme illan päätteeksi vaimoni kanssa Turkuun. Menomatkasta olette jo kuulleet.

Perjantaina tuli häiriö bloggausrytmiini. Olen kirjoittanut lähes joka päivä, paitsi joinakin sunnuntaipäivinä tai milloin en ole sairaudeltani kyennyt. Yritin tehdä päivitystä yövuoteella, mutta siinä kolkassa poikamme ja miniämme talossa netti jumitti.

Kävimme perjantaina uudessa asunnossamme suunnittelemassa remonttia. Vaimoni kävi poikamme ja hänen esikoistyttären kanssa kaupassa mennen tullen. Tomera ja rohkea nelivuotias oli nähnyt kaupassa vihaisen näköisen tädin. Tyttö sanoi naiselle: "Terve! Onko huono päivä?" Täti oli heti lauhtunut. Juttelivat hetken.

Mukava, että saimme viettää aikaa läheistemme kanssa.

Uudessa asunnossamme on hauska yksityiskohta. Kylpyhuone on niin pieni, ettei sinne mahdu pesukonetta. Silti seinässä olevan pistorasiassa on teksti: "Vain pesukoneelle".

Ajoimme illalla kotiin. Tänään olemme olleet Mäntsälässä juhlimassa erään nuoren valmistumista ammattiin.

Huomenna menen Meikkuun. On vuosikontrollin aika. Nyt tutkitaan laajasti. Luuydinnäytteen ottamisella aloitetaan.

Hitchball 4000

Kirjoitin pari vuotta sitten postauksen (Osallistuimme liftauskisaan ...), jossa kerroin hauskasta sivujuonteesta matkallamme Jyväskylään. Otimme silloin kaksi liftaria mukaamme Helsingissä ja annoimme heille kyydin Jyväskylään.  Kävi ilmi, että oli meneillään liftauskilpailu.

Hitchball 4000 -kisa on juuri nyt meneillään viidettä kertaa. Suomen juhlavuoden versiossa ei voittaja ole se pari, joka käy kauimpana ja ehtii takaisin runsaan viikonlopun kuluessa, vaan se, joka ehtii keräämään eniten pisteitä käymällä nimetyissä paikoissa, jotka ovat etukäteen pisteytetty. Kullakin paikalla pitää tehdä tietyt temput. Tämänvuotista sovellusta on innoittanut suosittu Afrikan tähti -peli.

Kisan motiivina on elvyttää liftausta, joka on ekologinen tapa matkustaa.

Saimme tarjota eilen yhdelle kilpailijaparille matkan Turkuun ja saimme taas mukavaa seuraa. Matka sujui rattoisasti. Saimme hyvän kuvauksen kilpailukonseptista ja sen historiasta, koska toinen matkalaisista on yksi kisan kehittäjistä. Sain tänään netin kautta selville, että hän on järjestävän seuran puheenjohtaja.

Puheenjohtaja on ollut kiireinen viime aikoina, koska tapahtuma kuuluu saaneen julkisuutta erittäin hyvin.

Saatoimme parin Förille, jolla yksi Turulle säädetty tehtävä piti toteuttaa. Lautalla pitää esittää jokin laulu. Tapasimme rannassa myös toisen kisaparin.

Pareilla on GPS-paikantimet mukanaan. Voit seurata heidän reittiään ja etenemistään täältä. Meidän matkalaisemme kilpailevat nimellä Villi Länsi.

Onnea kisaan Villi Länsi! Kiitos mukavasta matkaseurasta!

Historian havinaa

Olen ollut koululla eilen ja tänään. Opiskelijat ovat jo lomalla. Huomenna on päättäjäiset - minun viimeiseni. Juhlapaikkana on Kulttuuritalo. Myöhemmin henkilökuntaa kokoontuu Ravintola Kaisaniemeen. Aion osallistua.

Koululla olen toimitellut pieniä työsuhteen päättymiseen liittyviä asioita, jutellut työkavereiden kanssa ja hyvästellyt heitä. Tänään kävin myös kunnolla käsiksi viimeisen kurssini arviointiin.

Eilen kävin myös Haaga-Helian puolella. Sielläkin on vielä vanhoja kollegoita, vaikka moni on jo jäänyt eläkkeelle. Kun aloitin SLK:ssa, tuore ammattikorkeakoulu kuului vielä samaan kokonaisorganisaatioon, vaikka toiminnot olivat jo eriytyneet. Vuoden päästä koulut erosivat, mutta toimivat edelleen osittain samassa rakennuksessa. Minulta kysyttiin, haluanko jatkaa ammattikorkeakoulun vai oppilaitoksen puolella. Valitsin jälkimmäisen. Koulut olivat pitkään kuin sukulaisia, koska suuri osa kummankin henkilökuntaa tunsi toisensa.

Kun aloitin, ammattikorkeakoulun puolesta käytettiin nimeä Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu. Olin mukana tilaisuudessa, jossa äänestämällä valittiin kolmesta vaihtoehdosta koulun nimeksi Helia.

Ammattikorkeakoululla oli ollut kolme "emokoulua", Atk-instituutti, Helsingin Sihteeriopisto ja Suomen Liikemiesten Kauppaopisto. Atk-instituutista oli jäänyt vain tynkä jäljelle, Sihteeriopistosta ei mitään. Joku saattaa muistaa, kuinka joskus puhuttiin HSO-sihteereistä.

Myöhemmin Atk-instituutin jäännökset ja SLK fuusioituivat. Käyttöön otettiin nimi Suomen Liikemiesten Kauppaopisto - Atk-insituutti. Myös Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu ja Helia yhdistyivät ja nimeksi tuli Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Helsingissä toimi ennen kaksi kauppaoppilaitosta, joilla molemmilla oli kauppaopistotausta. Nämä olivat Suomen Liikemiesten Kauppaopisto ja Helsingin kauppaoppilaitos, joka muutti vuonna 2003 nimensä muotoon Helsinki Business College.  Ennen ammattikorkeakoululaitoksen syntymistä lukion ja yliopiston välillä oli niin sanottu opistotaso, jota kaupallisella alalla edustivat kauppaopistot. Opistotaso katosi ja tilalle tuli yliopistoihin rinnastuva ammattikorkeakoulutaso ja lukioihin sekä ammatillisiin kouluihin rinnastuva kauppaoppilaitostaso. Jälkimmäisiä kutsutaan yhdessä toiseksi asteeksi. Peruskoulu lienee se ensimmäinen.

SLK ja HBC fuusioituivat vuonna 2007. Uuden nimen valitseminen oli vaikeaa. Ongelma ratkesi sillä, että koulun suomenkieliseksi nimeksi tuli Suomen Liikemiesten Kauppaopisto ja englanninkieliseksi Helsinki Business College.


Väsyn aika nopeasti. Siksi etenen hissuksiin.

Tämä on ainutlaatuinen vaihe elämässä.

Mannerlaatat nitisevät?

Luultavasti ei noin kuitenkaan, mutta kukapa osasi ennustaa kymmenen vuotta sitten tämän ajan tapahtumia.

Yksi Euroopan mahtivaltioista on eroamassa Euroopan Unionista. USA:n pitkäaikainen suojakuori Euroopan yllä osoittaa murtumisen merkkejä. Eräs entinen suurvalta on 90-luvun kaoottisen vaiheensa vanki.

Maailman vaikutusvaltaisinta maata johtaa mies, jota varjostaa epäilys Venäjän vaikuttamisesta hänen valintaansa. Putin on varmasti tyytyväinen. Minusta hän vaikuttaa tällä hetkellä Trumpia vahvemmalta. Saattaa olla näköharhaa. Kuvitelkaapa kuitenkin miltä Putinin asema näyttäisi, jos hänen ajateltaisiin olevan Yhdysvaltojen paikalleen junailema.

Eurooppa alkaa huomata olevansa joukko enimmäkseen pieniä maita, jotka ovat sotilaallisesti heikkoja. Riitainen Eurooppa on joukko moukkia maailman suurella shakkilaudalla.

Nyt näyttää siltä, että Unioni on ainakin hieman kutistumassa, mutta samaan aikaan jäljelle jäävien koheesio vaikuttaa lisääntyvän. Kukaan ei osaa ennustaa tulevaa. Jos joku osoittautuu jälkeen päin olleen oikeassa, kyse voi olla sattumasta.

America first. Suomi ensin. Menneet ajat ovat palanneet.

Vaikka presidenttimme on hieman osoittanut erään maineikkaan edeltäjänsä elkeitä, hän on maailmanpolitiikan nykytilanteessa mielestäni oikea henkilö hoitamaan isänmaamme päämiehen postia myös seuraavan kuusivuotiskauden. Toivotaan hänelle voimia ja terveyttä.

Vaihtoehtoinen sightseeing-kierros

Helsingissä turisteja kuljetetaan katsomassa Sibelius-monumenttia ja muita hyviksi katsottuja kohteita.

Jollekin rajatulle segmentille voisi järjestää aivan erilaisia kierroksia. Pysähdyspaikat voisivat olla
olla tällaisia:

• Ihana kahvila Kalasatamassa
• Kulosaaren sillan kainalossa oleva asuntolaivayhteisö
• Meilahdessa Paciuksenkadun vieressä oleva muinaishauta (kasa kiviä)
• Pronssipatsas "Maailman rauha" (Moskovan lahja Helsingille) Hakaniemessä
• Taivaskalliolla oleva sodanaikainen ilmatorjunta-asema
• Parkkialue, johon Guggenheimin piti tulla

Entä tämä? Löytyy Kaivopuistosta. 

Taas on yksi arpa heitetty

Vihdoinkin karkkitehtaaseen tai tarkemmin karkkitehtaan elämyskeskukseen. Monet opettajat lienevät vierailleet useita kertoja Fazerilassa opiskelijoiden kanssa. Minäkin ehdin urani viime metreillä. Opiskelijoita ei tosin ollut mukana. Osa koulumme henkilökunnasta oli pitämässä suunnittelupalaveria Fazerin tiloissa.

Toki Fazer tekee muutakin kuin karkkeja.

Ehkä ihmettelet, mitä minä siellä tein, kun olen jäämässä eläkkeelle. Ei minun olisi varmaan tarvinnut osallistua, mutta halusin, koska mieleni teki vielä olla yhdessä työtovereideni kanssa.

Uuden hienon Fazer Experience -rakennuksen keskellä vallitsee ilmasto, jossa kaakaopensas ja muutamat muutkin eksoottiset kasvit viihtyvät.

Pian kypsyviä kaakaohedelmiä

Minulla on haikea mieli. Suren sitä, etten tapaa enää työkavereitani - ainakaan usein. Uusi todellisuus, jota olemme vaimoni kanssa rakentaneet alkaa muuttua lihaksi. Minulle selvisi tänään ettei minulla ole siivottavaa työssäni. Voin vain jättää tavarat sinne, missä ne ovat. Mitään omaa en kaipaa, joten mitäpä noita penkomaan.

Juteltiin jo alustavasti avaimien luovuttamisesta. Minun ei tarvitse pitää niitä kesäkuun loppuun, jolloin työsuhteeni päättyy.

Tuntuu hurjalta luopua avaimista ja kulkuläpyskästä, koska sitten en enää voi kulkea koululla kuin kotonani. Tuntuu siltä, että olen luopumassa toisesta kotipesästäni ja sukulaisistani.

Tämä on samanlainen taitekohta elämässä kuin koulun aloittaminen, naimisiin meneminen ja työelämään astuminen.

Tällaisen paperin allekirjoitin tänään.

Lähdimme kotiin namukassi (oli siinä juureleipäpuussikin) kädessä.

Miksi Turkuun?

Kommentoija kysyi, miksi muutamme Turkuun. Olen varmaan niistä seikoista kertonut eri jutuissani, mutta kokoan tässä vaikuttavia syitä yhteen.

Luullakseni motivaatio aiheuttaa jonkin toimen tai pyrkimyksen silloin, kun siihen sisältyvät motiivit vaikuttavat riittävästi samaan suuntaan.

Vaimoni on kokenut nämä syöpäjaksoni hyvin raskaina. Hän on saanut asiantuntijatukea, ja hänelle on kerrottu, että ympäristön vaihdos tekisi hyvää. Tällä ei tarkoitettu lyhytaikaista lomamatkaa tai muuta sellaista. Minä en tiedosta tällaista tarvetta yhtä voimakkaasti kuin vaimoni, mutta ajattelen, asiassa on perää. Kun siirrymme Turkuun, muuttuvat sekä sisäinen (koti) että ulkoinen ympäristömme (mitä on seinien ulkopuolella).

Kantasolusiirtoja tehdään Suomessa vain Helsingissä ja Turussa. Oletan seurannan olevan Turussa suunnilleen yhtä laadukasta kuten Helsingissä.

Jään pian eläkkeelle. Työpaikka ei enää sido minua Helsinkiin tai sen lähikuntiin. Yksi eläköitymiseeni vaikuttavista tekijöistä on se, että ammatillinen opetus on voimakkaassa murroksessa. Opettajia tullaan tarvitsemaan aikaisempaa vähemmän. Tämän lisäksi olen syöpätoipilas ja mukautuminen uuteen toimintakulttuuriin saattaisi olla minulle  hyvin vaativaa.

Olemme asuneet Turussa 70-luvulla. Kaupunki on siten meille tuttu paikka. Tämän suhteen minulla on motiiviristiriita, koska asuisin mielelläni paikassa, jossa olisi paljon tutkimista. Toisaalta Turussa asuu valmiiksi ystäviä ja muita tuttuja.

Helsinkin on Turkua selvemmin merellinen kaupunki. Pääkaupungissa on myös enemmän isoja puistoja. Entinen pääkaupunki on kuitenkin kooltaan kompakti, mikä saattaa olla etu vanhenevalle pariskunnalle.

Taiteen tekemisen näkökulmasta jään kaipaamaan Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston kursseja. Olisin mielelläni jatkanut niillä käymistä.

Jälkipolven suhteen sijaintimme painopiste siirtyy, koska jälkeläisiämme asuu Espoossa, Helsingissä, Loviisassa, Naantalissa, Turussa ja Vaasassa. Ehkä meidän pitää muuttaa useamman kerran. Eläkkeellä meillä tosin on aikaa kulkea.

Turussa ja sen ympäristössä asunnot ovat merkittävästi edullisempia kuin Helsingissä. Etua vahvistaa se, että löytämässämme asunnossa ei ole pitkään aikaan tulossa kalliita remontteja. Nykyiseen kotiyhtiöömme on tulossa kallis julkisivuremontti.

Helsingin keskustasta emme pystyisi ostamaan yhtä isoa asuntoa.

Pienenä bonuksena Turussa on paikka, jossa voin käydä ajottain nikkaroimassa kehyksiä, jos nyt intoa riittää.

Uskon, että muuttomme ansiosta vaimoni elämänlaatu paranee merkittävästi. Se on minulle hyvin tärkeää. Suomen ilmasto rasittaa ankarasti hänen terveyttään.  Tämän muutoksen ansiosta meillä toivottavasti on paremmat mahdollisuudet viettää pahimman talviajan lämpimässä ilmastossa, jossa hän voi paljon paremmin. Lisäksi Turussa monet palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Olen ollut murheissani siitä, että uudessa kodissamme tuntuu olevan niukasti tilaa tavaroilleni. Nyt olemme keksineet sisustuksellisia ratkaisuja asiaan.

Hyvinkin voi käydä.


Tänään tapahtui jotakin yllättävää. Olimme kävelyllä Sibeliuspuistossa. Paluumatkalla poikkesin Yliopiston Apteekkiin. Rupattelimme nuoren farmaseutin kanssa niitä näitä. Mukavaa että hänellä oli aikaa. Mainitsin jotakin leukemialääkitykseen liittyvää. Hänellä täytyy olla hyvä muisti ja assosiaatiokyky, koska hän tunnisti leukemian ja nimeni perusteella minut bloggariksi. Hän ei lienee vakituinen lukija, mutta silti tunnisti. Kiitos sinulle mukavasta hetkestä, jos satut lukemaan tätä!

Parisuhde paremmaksi huonekalupelin avulla

Yksi kliseinen kotitapahtuma on sellainen, että vaimo suunnittelee uudet paikat huonekaluille ja miehen rooliksi jää siirtää ne. Klisee ja klisee, mutta meillä kuvio menee suunnilleen noin. Tosin vaimoni ei jaksa maanitella minua hommiin vaan hankkii siirtäjät suku- tai ystäväpiiristä.

Vaimoni on piirtänyt uuden asuntomme huoneita millimetripaperille oikeisiin suhteisiin. Pyysin häntä tänään tekemään myös liikuteltavat huonekalut. Näin saimme suunnittelujärjestelmän käyttöömme.

Seuraavana kolme versiota olohuoneen sisustukseksi. Tulisiko sinulla ideoita? Huone on kooltaan 6 x 5,6 neliömetriä. Alvar tarkoittaa Aallon tarjoilupöytää.

Tässä makuuhuoneet.

On muuten hyödyllinen apuväline.

Suunnitteleminen voisi sujua hauskasti, jos kumpikin asettelee vuorollaan huonekalulappusia laudalle. Kun tarpeelliset on aseteltu, jatketaan siirtämällä vuorotellen kaluste kerrallaan. Kun sijoittelu näyttää kummankin mielestä täydelliseltä, peli on päättynyt. Viimeisen siirron tekijä on voittaja.

Jos pariskunnista tuntuu, että on liian vähän yhteistä tekemistä, tässä on yksi mahdollisuus.

Vaimoni on nukkekoti-ihminen. Nyt me voisimme rakentaa yhdessä pahvista uuden kotimme pienoismallin ja nyplätä siihen sopivat huonekalut. Voisimme etsiä huonekaluliikkeiden sivustoilta kiinnostavia malleja ja tehdä niistä lelukopioita.

Mitä enemmän on vaihtoehtoisia huonekaluja käytettävissä, sitä enemmän syntyy erilaisia kokonaisuuksia, kun jaksaa vain pelata.

Meidän on saatava remonttihommat vireille siivota turhaa tavaraa pois nykyisestä kodistamme, joten aikaa voi olla niukasti pelaamiseen.

Kuvia

Sain pitkästä aikaa kuvasiirron onnistumaan kännykästä läppäriin.

Tässä muutama kuva äskettäiseltä kävelyltäni Eirassa ja Kaivopuistossa. En ole ennen nähnyt paikan päällä veistosta, jonka Kesko on lahjoittanut Helsingin kaupungille äitienpäivänä vuonna 2010. Huomasin sen Kaivopuistossa Puistokadun ja Neitsytpolun välisessä kulmauksessa. Patsaan nimi on ODOTUS Äidin rakkaus on suurin. Tekijä on Pekka Jylhä. Minusta teos on hyvä.

Yksi nykyisistä lähikaupoistamme pannaan aivan uusiksi. Metroparkkikin puretaan. Täältä näet, minkälainen siitä tulee. Uuteenkin ratkaisuun tulee metroparkki.

Tässä kuvia eiliseltä.

Muutama venekunta oli hoksannut tulla Kolera-altaaseen seuraamaan hautajaissaattuetta. Yksi oli asettautunut paraatipaikalle.

Luulin, että joku virkailija hätisteli venekuntaa pois näin läheltä. Vaimoni huomasi, että naisen täytyi olla median edustaja. Muistilehtiö käsissä haastattelee pariskuntaa.

Ruumisauto seisoi noin minuutin Presidentinlinnan edessä. Ihmettelin, miksi se ei ollut aivan keskellä, pääoven kohdalla.

Huomasin autolle mennessäni Kasarminkadulla olevan talon seinässä kyltin, joka on alla olevassa kuvassa. Pommituksen jälkiä on varmaan tarkoituksella jätetty näkyviin. Muisto Suomea koettelevilta sotavuosilta. Juuri edesmennyt presidentti oli varmaan ainoa tasavaltamme päämiehistä, joka ollut etulinjassa puolustamassa isänmaata.

Presidentin hautajaiset

Seurasimme tänään kotona aika pitkään Mauno Koiviston siunaustilaisuutta ja lähdimme sitten keskustaan. Matkalla kuuntelimme tilaisuutta radiosta. Pääsimme aika helposti autolla Kaartinkaupunkiin. Teimme varmuuden vuoksi mutkan, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. Näimme Arkadiankadun reunoilla solttuja seisomassa määrävälein.

Lähellä keskustaa oli vihreitä armeijan isoja ajoneuvoja katujen kulmilla valmiina sulkemaan tien. Ajoväylät suljettiinkin sitten, jotta kukaan ei voisi ajaa väkijoukkoon. Kekkosen aikoihin tällainen ei varmaan tullut mieleenkään kenellekään.

Tunnelma kaupungissa oli erilainen kuin Kekkosen hautajaisten aikaan. Nyt oli aurinkoinen kevätpäivä. Kekkonen haudattiin syksyllä. Kaupunki oli tuolloin hyvin hiljainen. Tunnelma oli erikoinen. Nyt oli ihmisiä liikkeellä nauttimassa lämpimästä päivästä ja osa tietenkin valmiina seuraamaan saattueen ohimarssia.

Luulen, että Kekkonen haudattiin sunnuntaina. Nyt näkyi ihmisiä töissä, vaikka onkin pyhäpäivä. Ilmeisesti johtuu Kikystä.

Kävelimme Kauppatorille ja päädyimme Kolera-altaan eteläpuolelle vastapäätä presidentinlinnaa. Saattuejärjestely oli erilainen kuin edellisissä presidentin hautajaisissa. Sotilasosastot marssivat etukäteen Eteläesplanadille, kääntyivät ympäri ja asettautuivat kadun reunaan. Kun ruumisauto saapui, se pysähtyi hetkeksi Presidentinlinnan eteen. Soittokunta päräytti hieman sekä alkuun että loppuun. Ruumisautoa seurasi vain muutama auto. Kekkosen saattue eteni paljon hitaammin, koska autojen perässä marssittiin. Tällä kertaa sotilasosastot poistuivat Kauppatorin kohdalta muualle.

Kaksi helikopteria pörräsi ilmatilassa tapahtuman aikana niin, että minulta jäi kirkonkellojen soitto huomaamatta.

Presidenttien hautajaiset ovat syvästi suomalaista kulttuuria ilmentävä tapahtuma. Soitettu ja laulettu musiikki on kansan yhteistä omaisuutta. Se symbolisoi voimakkaasti Suomen satavuotista historiaa. Tällaiset tapahtumat voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mauno Koiviston elämä luotaa vahvasti yhteistä muistiamme.

Media kyselee päivän haastatteluissa ihmisiltä heidän omia kokemuksiaan Koivistosta. Minä muistan nähneeni hänet kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli vilahdus Hietaniemen hautausmaalla. Oli varmaan kaatuneiden muistopäivä ja Koivisto oli matkalla laskemaan seppelettä. Muistan, että hän oli pitkä, komea ja elinvoimainen mies.  Voi olla, että muistoni on kultaantunut, koska ei hän voinut aivan nuori mies enää olla.

Toisen kerran näin hänet Presidentinlinnan parvekkeella presidentti George Bush seniorin kanssa, kun he tulivat tervehtimään kansaa. Tänään olin taas paikalla.

Viimeisen kerran näin hänet eräissä hautajaisissa, joiden kirkossa tapahtuvaan osioon hän osallistui. Tellervo-vaimo oli mukana. Koivisto oli jo hyvin vanha mies, mikä näkyi hänen olemuksessaan.

Kertoo jotakin Suomesta, että olen tavannut henkilökohtaisesti Assin, joka oli tuolloin sukunimeltään Komulainen. Hän oli Wärtsilän palveluksessa ja tuli liikeneuvotteluun edustamaani yritykseen.

 
Tämä päivä on meille henkilökohtaisesti erityinen, koska olemme saaneet uuden lapsenlapsen. Pikkuneiti syntyi turkulaiseksi.

Silmämuutoksia

Elämäni pienenee. Siltä tuntuu nyt. Voi se myös suurentua, mutta silmäni ovat pienet. Verkostot vähenevät, mutta varmaan uusia haaroja tulee tilalle.

Elämää ei voi täysin suunnitella. Monenlaista voi yrittää, mutta kaikki suunnitelmat eivät toteudu. Toisaalta sellaisia toteutuu, joista emme tiedä. Ne on tehty tuolla ylhäällä.

Me olemme suunnitelleet muuttoa Turkuun ja ryhtyneet toimeen. Näyttää siltä, että aikeemme annetaan toteutua. Jotakin aavistamatontakin varmaan tapahtuu.

Tänään välittäjä ystävällisesti toimitti uuden kotimme avaimet poikamme ja hänen vaimonsa kotiin Turun Takakirveeseen (Mikähän on tuonkin nimen etymologia?). Tämä on taas yksi askel eteenpäin.

Minun järkeni on huono uskomaan. Onneksi usko on sydämessä eikä aivoissa. Minusta on alkanut tuntua, että minua on haluttu opastaa näiden syöpieni kautta. Ei minulle erityistä viisautta ole karttunut, mutta uskominen tuntuu tärkeältä. Kun minua riisutaan, uskon merkitys tuntuu kasvavan.

On suuri mysteeri, mitä elämä on. Järki haluaa päätellä, että kaikki on sattumaa. Usko tuo valoa ja toivoa synkkään maisemaan. Usko, toivo ja rakkaus, miten tärkeitä ne ovat.

Silmäni näyttävät fyysisesti pienemmiltä kuin ennen. Luulen tämän johtuvan niiden kuivuudesta, jonka luultavasti aiheuttaa lääkitys. Nyt niiden ympäristö punottaa ja välillä kutisee. Saattaa olla käänteishyljintää. Selitys voisi olla se, että kortisoniannokseni on puolitettu. Soitin siirrehoitajalle. Hän kehotti käyttämään miedosti kortisonipitoista voidetta. Seurataan muutama päivä. Jos punotus ei laske, soitan Meikkuun ja minut saatetaan pyytää näyttämään ihoani lääkärille. Olen oppinut ottamaan herkästi yhteyttä Meikkuun, koska huomattuani ihoni kutisevan viime vuonna, soitin vähän empien Meikkuun. Minut kutsuttiin paikan päälle. Kysymys oli käänteishyljinnästä.

Jos kyse on käänteishyljinnästä, luulen, että joko kortisoni- tai Sandimmun-lääkitystäni nostetaan, tai molempia.

Ehkä silmäni joskus suurenevat.

Iso myllerrys

On tapahtumassa niin isoja asioita, että psyykelläni on sulattamista. Olen yleensä hyvä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, mutta nyt ilmeisesti alitajuntani prosessoi tilannetta tosissaan.

Minun pitäisi tarttua hoidettaviin asioihin kuten uuden asunnon remontin organisoimiseen, mutta en tahdo saada otetta. Tosin väsymyskin saattaa vaikuttaa.

Minun pitää toimittaa tämän kuun aikana koululle irtisanoutuminen kirjallisessa muodossa. Tuostimemme on sellainen kuin tulostimet tuntuvat nykyään olevan. Sovin pomolleni, että lähetän sen hänelle, hän tulostaa ja allekirjoitan sen ensi viikon alussa.

On aika täyttää eläkeanomus. Sen voi tehdä netissä. Kuulin eläkeyhtiöstä, että sen käsitteleminen menee yli heinäkuun alun, koska heidän pitää saada vielä palkkatietoni heinäkuulta, mutta sitten rahat alkavat tupsahdella tilille jokaisen kuukauden alussa.

Ensi kesäkuussa minulla on isot yksivuotistutkimukset Meilahdessa. Ne ovat tärkeä rajapyykki. Jos kaikki on hyvin, selviäminen alkaa olla aikaisempaa todennäköisempää.

Meidän on alettava purkaa pitkäaikaista kotiamme Helsingissä ja alkaa asettautua uuteen, joskin tuttuun, ympäristöön Turkuun. Myös syöpäkontrollini siirtyvät Turkuun, mahdollisesti kaupunginsairaalaan.

Minä mielelläni kaavailen tulevaisuuttamme. Nyt se on erilaista kuin ennen, koska todellisuudessa on kysymys luopumisesta paljosta. Jotakin tulee tilalle. Yritän keskittyä muutosajan järjestelyihin. Tulevaisuus kasvaa orgaanisesti siitä tilanteesta, mihin asetumme.

Ehkä johtuu näistä muutosajoista, että muistelen mielelläni menneitä aikoja Nurmijärvellä, joka ei ole enää sellainen kuin se on ollut, eikä pidäkään olla. Tulee mieleen joululaulun sanat "miespolvet vaipuvat unholaan ..." Nurmijärven yhteiskoulussa on oli minun aikanani opettajia, jotka olivat olleet koulussa jo sota-aikana. Nykyiset opiskelijat tuskin tietävät heistä mitään. Samoin käy minunkin suhteeni. Näin on aina ollut ja tullee aina olemaan.


Näimme tänään hienon tumman Bemarin, jonka rekisteri oli LÄH-10. Väkisin tuo yhdistelmä herättää huomiota.

Nurmijärven kirkonkylä on minun Mämmiläni

Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja kuvaa kuvitteellista elämää kirkonkylässä, jonka fyysisenä esikuvana on tekijän kotikunta Orivesi.

Mämmilä on todella mainio sarjakuvasarja, jonka hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisia. Mämmilä on maalaiskylä, jota moderni modernismi muovaa voimakkaasti. Pienellä paikkakunnalla "kaikki tuntevat kaikki". Minäkin tunsin ainakin ulkonäöltä "kaikki" Nurmijärven kirkonkylässä. Kadulla saattoi kunnanjohtaja tulla vastaan.

Minä olen asunut nuoruuteni Nurmijärven kirkonkylässä. Kun muutimme sinne vuonna 1962, paikassa oli jäljellä entisajan kyläyhteisön tunnelmaa. Nurmijärven keskusta on muuttunut tuosta ajasta paljon, mutta noista ajoista on tuttuakin paljon jäljellä.

Monet minun aikanani sinne tehdyt rakennukset ovat minusta rikkoneet paikan hienoa harmoniaa. Tämä on kuitenkin ainakin osittain näköharhaa. Alla oleva ilmakuva on otettu vuonna 1928. Näkymä on puhdaspiirteinen.



Kuvassa näkyy kirkonkylän eteläpuolella ollut ruohottunut järvi, joka sittemmin kuivattiin.

Modernismi oli ehtinyt muuttaa paljon kirkonkylän ilmiasua, kun me muutimme sinne. On varmaan inhimillistä, että tietty paikka näyttää ehyeltä sellaisena kuin sen on ensi kertaa nähnyt ja sen jälkeiset muutokset vieroksuttavat.

Kirkonkylän halkaisee Aleksis Kiven tie. Kuusikymmentäluvun alussa kaduilla ei ollut nimiä kuin ehkä kunnan papereissa. Katukilvet ovat myöhempää perua.

Jos jaksa piipahtaa tällä sivulla, näet kirkonkylästä ilmakuvan vuodelta 1975. Muutokset näkyvät selvästi. Muutosvastarintaiset silmäni näkevät kirkonkylän mämmilämäisenä, mutta kuka osaa sanoa, millaiseksi kylää olisi "oikeasti" pitänyt kehittää. Kuvan on ottanut Kalevi Österberg. Muistan miehen. Hän piti kylässä valokuvausliikettä.

Minä ja Marja-Liisa Vartio

Marja-Liisa Vartio oli syntyisin Säämingiltä, mutta aloitti koulunsa Nurmijärven Klaukkalassa, jossa hänen isänsä toimi kansakoulun johtajana. On mukava lukea hänestä tehtyä elämäkertaa, kun olen itsekin asunut nuoruuteni Nurmijärvellä.

Vartion lapsuus ja nuoruus eivät olleet todellakaan ruusuilla tanssimista. Hänen vanhempansa erosivat jo ennen kuin hän syntyi ja hän on joutunut elämään milloin missäkin. Sitten tuli sota ja vielä toinen.

Vartio oli tyttönimeltään Sairanen. Muistelen että Nurmijärvellä asui Sairasia. En tiedä, ovatko muistikuvani syntyneet hänen sukulaisistaan.

Marja-Liisa Sairanen kävi samaa oppikoulua kuin minäkin myöhemmin. Olemme myös kirjoittaneet ylioppilaaksi samasta Nurmijärven Yhteiskoulusta.

Olen mahdollisesti istunut kansakoulua käydessäni samassa luokassa, jossa hän oli istunut aikaisemmin. En ole kuitenkaan käynyt koulua Klaukkalassa. No minä selitän.

Nurmijärven Yhteiskoulu perustettiin 1929. Se aloitti toimintansa kirkonkylän vanhemmassa kansakoulussa vuodelta 1905. Uudempi kansakoulu oli valmistunut vuonna 1923 kulmittain vanhemman viereen. Näet molemmat rakennukset alla olevassa kuvassa. Vasemmalla on vanhempi ja oikealla uudempi. Uudempi on yhä paikallaan.

Creative Commons. Nurmijärven museon kuva-arkisto. Kuvaaja tuntematon.

Vanhempi rakennus laajennettiin kaksikerroksiseksi ja opiskelija saivat aloittaa avarammissa tiloissa vuonna 1934. Näet rakennuksen uudessa muodossaan täällä (paina "Vanha koulu 1934-1954). Tässä uudistetussa rakennuksessa Marja-Liisa Sairanen kävi suurimman osan oppikoulustaan ja tästä hän valmistui ylioppilaaksi.

Uudistettu rakennus otettiin jälleen kansakoulun käyttöön 50-luvulla, kun oppikoulu siirtyi uusiin tiloihin. Minä aloitin kansakouluni vuonna 1961 modernissa kansakoulurakennuksessa Haapavedellä ja jatkoin Nurmijärvellä tässä entisessä oppikoulurakennuksessa. Muistan vieläkin, miten puinen portaikko kumisi, kun tömistelimme toisessa kerroksessa olevaan luokkaan. Siirryin sitten yläkouluun, joka on tuo yllä olevassa kuvassa oleva "uudempi kansakoulu".

Vanhempi rakennus on purettu vuonna 1981 ja sen paikalla toimii nyt Kivenpuiston koulu. Koulurakennukset ovat Aleksis Kiven tien varrella olevalla tontilla. Vastapuolella oli aikoinaan Aleksis Kiven puisto, jossa oli kansalliskirjailijan patsas. Veistos on myöhemmin siirretty kunnantalon läheisyyteen.

Suomi on pieni maa.

Pitääkö fiktion olla "totta"

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on outo kirja. Kirjailija on sijoittanut keksimänsä tarinan Kuopioon hulluun vuoteen 1968. Tuona vuonna Robert Kennedy murhattiin, opiskelijamellakat veivät Pariisin kaaokseen ja Neuvostoliitto liittolaisineen lähetti tankit Prahaan. Viimeksi mainitut tapahtumat toimivat romaanin ulkoisena kehyksenä.

Kähkönen kuljettaa tarinaa useiden henkilöiden ajatusmaailmojen kautta. Viestikapula kiertää luku luvulta päähenkilöjoukon jäseneltä toiselle. Syntyy vaikutelma siitä, kuin kaupungissa asuisi vain pieni joukko ihmisiä. Kerronta muuttuu välillä surrealistiseksi, kun esimerkiksi jokin talo alkaa muistella.

Kirjailija itse on täyttänyt vuonna 1968 neljä vuotta. Minä täytin neljätoista. Tästä johtuen koin romaanin ristiriitaisena. Minä muistan tuosta ajasta enemmän kuin hän. Hän on tosin varmasti haastatellut paljon ihmisiä ja tutkinut lähteitä.

En tietenkään elänyt tuohon aikaan Kuopiossa kuten en muulloinkaan. En silti usko, että kuopiolaiset huolestuivat Prahan tapahtumista niin paljon kuin romaanissa kuvataan. Minun tuolloisessa kotipaikassani asiasta kyllä puhuttiin, mutta en muista aistineeni noin suurta pelkoa.

Se näkökulma Kähkösella on minusta hyvin oivallettu, että sodan kokeneet ovat kokeneet ajan toisin kuin sodan jälkeen syntyneet, kuten minä.

Kirjailijalla on oma vapautensa. Fiktio ei voikaan vastata täysin totuutta. Tässä kirjassa Prahan tapahtumat ovat varmaan kuvattu faktoihin perustuen. Hyvä niin.

Kähkönen ei kutsu lähitapahtumapaikkaa Kuopioksi, vaikka kotiseutu varmasti toimii tarinan kulissina.

Kirjassa pannaan kaupustelijat huutamaan lisälehtiä kadulle. Minun mielestäni tuolloin ei enää lisälehtiä huudeltu, koska radio ja tv hoitivat tiedottamisen nopeammin. En ole eläessäni sellaista kokenut. Olen tosin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kirkonkylissä, joten en voi mennä vannomaan, miten kaupungeissa on toimittu. Olen aika varma ettei sellaista enää tapahtunut.

Minulla on hämärä muistikuva jostakin lisäpainoksesta, mutta ei sitäkään varmaan huutamalla myyty,  

Marja-Liisa Vartio kuvaa romaanissaan "Kaikki naiset näkevät unia" 50-luvun ilmapiiriä hyvin uskottavasti. Hän onkin elänyt kyseisen ajan aikuisena. Minä olen ollut hädin tuskin syntynyt kuvattuna ajankohtana. Silti koen romaanin hyvin uskottavana. Kirjassa mainitaan Paasikivi presidenttinä. Hän hoiti virkaa vuoteen 1956 saakka. Minä synnyin 1954.

Kähkösen sodan aikaan sijoittuvat romaanit vaikuttavat minusta tunnelmiltaan aidoilta, vaikka kumpikaan meistä ei ole elänyt tuota aikaa.

Saatan olla turhan pedantti tässä.


Tässä on uusi kotimme:

Puutarhakatu 18, 20100 Turku
60.449868, 22.253732 (kopioi tämä numerosarja Google Mapsiin, niin löytyy)

Sinetti

Kävin aamulla tapaamassa työterveyslääkäriä. Oli oikeastaan itsestään selvää, että sairauslomani jatkuu. Vointini on sellainen.

Kertasimme hieman mennyttä ja lopussa hyvästelimme lämpimästi toisemme. Kun toissa syksynä, kun podin väsymystä, lääkärini teetti minulle laajan verenkuvakokeen. Hän yritti ottaa yhteyttä syöpätuntijaan Meikussa tulosten tulkitsemiseksi, mutta ei onnistunut. Hän jätti yhteydenottopyynnön, mutta toimitti tulokset eteenpäin. Hän sai sitten vastaussoiton. Hänelle kerrottiin, etteivät tulokset näytä siltä, että olisi syytä huolestua.

Sain sitten puhelun Peijaksen sairaalasta hematologilta (varmaankin). Alkoi tapahtua. Sillä tiellä olen. Hyvä, että tulokset päätyivät juuri oikealle asiantuntijalle.

Olin pitämässä oppituntia maahanmuuttajaryhmälle - aikuisia ihmisiä, oikein mukava porukka. Ajattelin silloin, että olivatkohan nämä viimeiset oppituntini koskaan ja että on mukavaa päättää työura juuri kyseisen ryhmän kanssa. Aihe oli taide ja kulttuuri.

Tuo aavistus olisi voinut toteutua, koska viime joulukuussa minulle ehdotettiin sairausloman jatkamista 63-vuotissyntymäpäivääni, jolloin tulen eläkeikään. Blogini uskolliset lukijat tietävät, että niin ei käynyt.

Sattui kuitenkin niin, että viimeiset tuntini pidin tuntini aikuisista koostuvalle maahanmuuttajaryhmälle, joka ei kuitenkaan ollut sama.

Varmaankin toivoin, että viimeiset oppituntini olisivat aikuisille maahanmuuttajille pidetyt. Tämä tuntui aavistukselta tai intuitiolta. Meillä ihmisillä on taipumus liittää tämäntapaisia merkityksiä joihinkin tapahtumiin.

Olen elossa, joten ei ole täysin varmaa, että en enää koskaan tule pitämään yhtään oppituntia. Aika todennäköistä se on.

Sydämelliset kiitokset työterveyslääkärilleni Caritalle!

Ajoimme sitten Turkuun ja päädyimme Wiklundilla asioinnin kautta Nordean Kauppiaskadun toimistoon torin pieleen. Siellä tapasimme välittäjämme, myyjän valtakirjalla varustetun edustajan ja asiaa pankin puolesta hoitavan virkailijan.

Kaupat tehtiin leppoisissa merkeissä. Saimme mukaamme kaksi osakekirjaa, jotka ovat joskus kai arkisesti kirjakaupasta ostettuja ja sitten asianmukaisin tekstein varustettuja blankoja. Aika kalliita papereita. Nyt niihin lisättiin asianmukaiset siirtokirjaukset.

Nyt olemme Ruissalon kylpylässä toipumassa päivästä. Turku on ottanut meidät vastaan ihastuttavan kesäpäivän valossa.

Kriminaalit kiinni

Passikuva on passikuva

Jaksoimme lähteä tänään liikkeelle. Kävimme passikuvassa Hakaniemessä ja minä poikkesin sitten Kallion kirjastossa.

Passikuvat lähtivät digitaalisina poliisille ja kuittaukset tulivat välittömästi tekstiviestinä. Passihakemukset voimme tehdä netissä. Kätevää.

Ei ihan pirteän näköinen mies tuossa kuvassa. Kuvaaja antoi minulle pyöreän heijastimen pidettäväksi vaakatasossa edessä. Miksikähän noin? Kasvot näyttävät kalvakoilta eivätkä muodot oikein näy.

Tuli mieleeni, että poliisi voisi antaa jonkin automaattitunnistimen verrata tulleita kuvia etsintäkuulutuksiin ja lähettää partion paikalle, jos sattuu osuma. Toivottavasti ei pelkästään sen perusteella pidätetä, että näyttää rikolliselta. Taitaisi passikuvien perusteella tulla paljon pidätettävää.

Palautin Kallioon joitakin hyviä aikeitani. Halusin lukea jotakin sujuvaa. Pidin äsken lukemastani Marja-Liisa Vartion kirjasta "Kaikki naiset näkevät unia". Halusin lisää hänen tekstiään. Sain Kalliosta yhden novellikokoelman ja Helena Ruuskan kirjoittaman elämäkerran Vartiosta ("kuin linnun kirkaisu"). Ärsyttää tuo keekoilu, kun aloitetaan kirjan nimi pienellä kirjaimella.

Huomenna tarvitaan voimia, koska lähdemme Turkuun vaihtamaan rahaa osakekirjaan,

Sokeriprofeetaksi?

Olen tehnyt tänään suunnilleen en mitään. Toivon piakkoin elpyväni sen verran, että jaksan mennä kävelylle.

Olen kirjoittanut pomolleni viestin kurssieni tilasta. Hän on vastannut ja kertonut, että asiat hoituvat. Hän kommentoi myös ehdotuksiani ja kertoi, mitä aiotaan. Kiitos pomo! Hyvin toimittu!
Repostelen myöhemmin.

Mitä väsymys biologisesti on? Olen pikkuisen penkonut nettiä, mutta olen löytänyt vain väsymyksen muotoja ja  syitä.

Käteni tutisevat kuin vanhuksella. Alan oppia, että vapina on kehotus levätä.

Aivoni eivät jaksa vääntää. Kai ne joskus virkustuvat, ainakin osittain.

Olen saanut kiteyttävän kommentin Facebookiin: "On aika tehdä työtä ja aika luopua. Jaksaakseen on hyvä yrittää saada kuormitus vastaamaan kulloisiakin resursseja," Kiitos H!

Olen yrittänyt rakentaa siltaa tulevaisuuteen. Olen kuvitellut olevani paremmassa kunnossa kuin olen.  Suunnitelmasta tuli epärealistinen. Ehkä sillä kuitenkin oli merkityksensä.

Muutossa ja muussa sellaisessa on riittävästi keskittymistä syksyyn saakka. Tuskin kannattaa niissäkään laskea kovin paljoa omien voimien varaan.

Nyt ei luoda tulevaisuutta vaan luodaan olosuhteita tulevaisuuden syntymiselle. On parempi edetä rauhallisesti ja antaa voimien palautua. Jos ja kun voimat elpyvät, voi seurata kasvua, jota en nyt osaa kuvitella.

Olen ihmetellyt viime aikoina sokerin määrää siinä mitä syömme. Olen katsonut osan dokumentista Sokeroitu totuus. Meidät saa nauttimaan mistä syötävästä vain kun käytetään sokeria. Olen ollut huomaavinani, että monien suuhunpantavien mauissa on aika vähän ainutlaatuisuutta. Maistuvat enimmäkseen juuri sokerille.

Jospa minun pitää ruveta profetoimaan sokerin ylenmääräistä kulutusta vastaan. Tiedä vaikka aiheuttaa syöpääkin.

Romahdin

Vaimoni on joskus sanonut käsiäni kauniiksi. En ota kantaa, mutta mukavaa, jos jokin kohta minussa on sellainen. Suuret ne eivät ainakaan ole.

Minun on pitänyt ottaa lusikka toiseen mainituista.

Ilta ei elvyttänyt kunnolla vointiani. Heräsin seitsemän tienoissa enkä saanut enää unta. Otin läppärin ja aloin katsella aikaa lääkärin pakeille. Työterveysyhtiömme sivun alareunaan pulpahti nettiavustajan luukku. Aloin chattailla ja sain ajan yleislääkärille täksi aamuksi läheltä kotiamme.

Piti toimia nopeasti, koska ei ole reilua, että opiskelijat joutuvat kärsimään puolikuntoisuudestani. Höperehdin eilen niin, että ymmärsin tilani. Osa-aikatyö ja asuntoralli yhdessä ovat olleet liikaa kantokyvylleni.

Sain sairauslomaa torstaihin asti. Minulla on perjantaiaamuksi aika omalle työterveyslääkärilleni. Hän soittikin illansuussa. Tilanteeni arvioidaan uudestaan, kun tapaamme. Ajamme sen jälkeen vaimoni kanssa Turkuun tekemään kauppakirjat.

Joissakin syöpieni vaiheissa olen ollut hyvin heikko. Askeleita on syntynyt hyvin vähän. Nyt olen hyvin väsynyt, vaikka jaksan askeltaa. Aivoni eivät jaksa vääntää. Olen ollut huolissani ajamisestani. Tuntuu kuitenkin sujuvan kohtuullisesti. On kai niin selkäytimessä.

Voi olla, että omat tuntini ovat nyt pidetty. Mielekkäintä olisi, että kurssini vietäisiin päätökseen virkein voimin. Minua painaa se, että opiskelijat ovat jääneet heikolle ohjaukselle. Ikävää jos kovin monelta jää suoritus keskeneräiseksi.

Luultavasti en ole korvaamaton.

Käyn kovaa koulua, mutta henki vielä pihisee.

Minun on aika oppia hyväksymään se, että elämässä jotkut asiat jäävät keskeneräisiksi. Olen kuitenkin yrittänyt. Siihen on tyytyminen.

Kui ny tämmöttii kävisis?

Ei jäänyt kolikko kyljelleen. Eilen oli niin paljon vipinää, että en jaksanut illalla enää vääntää ostotarjousta Puutarhakadun asunnosta. Pyysin vaimoani luonnostelemaan viestin ja jätin asian omalta osaltani aamuksi. Tiesimme, että kilpaileva tarjous on voimassa tähän päivään klo 12:n saakka. Lähetimme aamulla omamme, joka oli voimassa klo 13:n saakka.

Lähdin aamupäivällä töihin, kun ostotarjouksemme oli lähtenyt.

Sain puolen päivän jälkeen vaimoltani tekstarin. Olimme voittaneet tarjouskilpailun.

Nyt voisimme elvyttää 70-luvun turkulaisuuttamme osallistumalla Johdatus turkulaisuuteen -kurssille, jos sellainen olisi jossakin tarjolla.

Nuorimmaisellamme oli illalla luovia ideoita maalausteni piilottamiseksi litteisiin kätköihin seinille. Ehkä sekin asia järjestyy.

Ajatus elämän laittamisesta uusiksi näyttää toteutuvan.

Nyt yritän lepäillä, jotta olisin paremmassa iskussa huomenna töissä.

Kolikko kyljelleen?

On toki vielä kolmas ratkaisu. Emme osta kumpaakaan. Voisimme myös ostaa tontkin ja  mennä vuokralle. Voisimme asua pari vuotta ulkomailla toipumassa (jos lääkärit sallivat) ja  rakennuttaa sitten omien toiveiden mukaisen miniomakotitalon.

Voisimme myös etsiä ostotarjousten avulla edullisen mutta likvidin kerrostalovaihtoehdon ja alkaa suunnitella omakotiprojektia. Uudessa talossa tuskin tulisi remonttihuolia ennen kuin siirrymme hoivakotiin.

Olisi mukavampaa tehdä ostotarjous ilman kilpailua.

Voisimme tietysti myös alkaa elää kädestä suuhun, mutta tuskin me siihen päädymme.

Krunde vai klande? (1)

Olemme Siuntiossa Cumuluksen kylpylähotellissa toipumassa asuntokauppakiireestä.

Olemme haudutelleet seuraavaa siirtoa. Verkarannan asunto olisi elegantilla tavalla poikkeava. Siinä olisi tilaa taidepuuhilleni, varastoa valmiille töille. Remonttitarvetta ei ole. Lisäksi siinä on oma sauna. Luultavasti joutuisimme myöhemmin vielä vaihtamaan asuntoa vanhuksille sopivampaan. Verkarannan asuntojen myyntiajat ovat pitkät.

Puutarhakatu olisi luultavasti parempi sijoitus. Se voisi voisi myös palvella meitä siihen saakka, kunnes tulee aika siirtyä palvelukotiin tai muuhun sellaiseen. Hoitovastike on selvästi edullisempi. Olohuone on iso ja hieno. Muuta tilaa olisi mukava olla enemmän. Palvelut ovat lähellä. Remontoida pitäisi. Jos toinen meistä joutuu TYKS:iin, koti on lähellä. Oivallinen ehtookoti. Järkevä ratkaisu.

Olemme saaneet Puutarhakadun välittäjältä tiedon, että huomenna pitäisi antaa ostotarjous, joka on voimassa maanantaihin. Hän aikoo toimittaa tarjoukset myyjälle maanantaina.

Minä tiedostan nyt, että olen väsähtelevä tapaus vielä pitkään. Taidehankkeet voivat jäädä unelmoinnin asteelle.

Voi olla, että jätämme tarjouksen Puutarhakadusta. Jos häviämme, voimme harkita Verkarantaa tai odottaa uusia vaihtoehtoja.  

Mauno Koivisto in memoriam

Yksi entisistä maan isistä on poistunut keskuudestamme. Presidentti Koivisto on neljäs entinen tasavallan presidentti, joka on kuollut elinaikanani. Paasikiven ja Rytin poismenosta en muista mitään, Kekkosen hyvin. Mauno Koiviston hautajaiset tulevat varmaan myös jäämään mieleeni.

Olimme kunnioittamassa Urho Kekkosen viimeistä matkaa keskustassa, kun hänen arkkunsa vietiin Hietaniemeen. Se oli erikoinen ja mieleenpainuva hetki Helsingissä.

Koivisto saanee samanlaisen saaton. Saara, eikö mennä tälläkin kertaa?

Koiviston aikaan sattui suuria mullistuksia. Hän joutui tekemään isoja päätöksiä hankalissa tilanteissa niiden tietojen varassa, mitä oli käytettävissä. Hyvin on käynyt. Kaikki muut vaihtoehdot ovat spekulaatiota.

Kunnioitan kiitollisena presidentti Koiviston muistoa. Luoja antoi maamme johtoon viisaan miehen vaativina aikoina. Lämmin osanotto kaikille, joita asia läheisesti koskee.

Nopat ovat kolisseet

Olemme kodittomia.

Tänään on ollut hieno päivä, aurinkokin on paistanut. Kävimme aamupäivällä Meikussa. Keskustelu käytiin onnellisien tähtien alla, sillä minun kuntoni kerrotaan olevan niin hyvä kuin se voi olla. Tilani on se, mikä on ollut hoidon tavoitteena.

Tämänkertainen hematologi kertoi hyvin perusteellisesti asioista. Minulla olleet käänteishyljintäoireet  ovat ilmenneet iholla, veriarvoissa ja maksassa. Ymmärsin, että akuuttien hylkimisoireiden suhteen tilanne alkaa olla hyvä, mutta kroonisia voi tulla. Kun siirteen saamisesta on kulunut vuosi, selviäminen alkaa olla todennäköisempää.

Minulle valkeni, että kehossani on meneillään valtava prosessi, kun uusi veri, alkuperäiset kudokset ja useat lääkkeet myllertävät yhdessä. Väsähtelyni on aivan normaalia. Olisi siinäkin tapauksessa, että olisin vain palannut osa-aikatyöhön. Nythän on meneillään kaikenlaista muutakin.

En tule palaamaan entiselleni, koska elpyminen kestää pitkään ja vanhenen samalla.

Lääkäri toi esiin aikeemme muuttaa Turkuun. Ovat ottaneet hankkeen tosissaan ja niin mekin. Hän pyysi lupaa lähettää jo tietokoosteen minusta TYKS:in. Suostuin. Hyvä juttu. Siirtyminen tulee sujumaan kitkattomasti. Minulla olisi luultavasti muutoinkin edessä siirtyminen valvontaan muualle yksivuotistarkastuken jälkeen. Ilmeisesti Peijakseen, koska asumme Herttoniemessä. Sieltä minulla onkin oikein hyvä kokemuksia lymfoomahoidon alkuvaiheesta.

Asiat hoituvat kuulemma siinäkin tapauksessa, että muuttaisimme johonkin EU-maahan. Kansainvälinen sv-kortti toimii. Hyvä tietää.

Iltapäivän puolella kävimme OP:n uudessa upeassa kolossissa Vallilassa ja teimme kaupat. Ostaja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja niin olemme mekin, huojentuneitakin olemme.

Nyt voimme alkaa suunnitella tulevaisuuttamme avoimin mielin. Ostaja tuli vielä meille mittailemaan ja juomaan harjakaiskahveja. Nyt hänellä oli kumppanikin mukana.

Tänä iltana menemme vielä kirjapiiriin keskustelemaan Marja-Liisa Vartion romaanista "Kaikki naiset näkevät unia". Huomenna lähdemme huilaamaan Siuntioon, josta palaamme sunnuntaina.

Olemme vapaita kuin taivaan linnut.

Nyt on ollut vipinää, ...

... ettei tänne yllä kipinän kipinää.

Jotakin pientä kuitenkin. Päivä on kovin mennyt asuntokaupan hiomisen parissa. Verikokeessa kävin. Huomenna on aamupäivällä hematologin tapaaminen ja iltapäivän puolella kauppakirjojen teko. Toivottavasti asiat ovat nyt purkissa keisin klousaukseen (ihanaa tämä nykysuomi).

Täytyy kunnioittaa kiinteistövälittäjien työtä. Heidän pitää hallita lukemattomia yksityiskohtia, kun hoitavat asiakkaiden toimeksiantoja.

Kauhuskenaario voisi olla sellainen, että minut otetaan sairaalaan sisään niin, etten pääse kaupoille.

Puntarointia

Sain Turun ohjeen, miten voin tehdä verkkoallekirjoituksen. Sain asian kuntoon. Jännää, että OP:n järjestelmään pääsee Nordean tunnuksilla.

Yritin saada yhteyden OP:n Vallilan konttoriin. En saanut yhdyshenkilöämme kiinni. Halusin varmistaa, että asiat ovat kunnossa. Luvattiin jättää rahoitusosastolle soittopyyntö. Ei tullut paluusoittoa, mutta päivä olikin jo aika pitkällä. Laitoin sähköviestin yhdyshenkilölle.

Olen tutkaillut Turun vuokravarastomahdollisuuksia. Keskustasta tuntuu löytyvän niukasti. Cityvarastolla on tilaa Iso-Heikkilässä eli aika lähellä keskustaa. Jättäisin mieluummin käyttämättä vuokravarastoja, koska niiden tarve johtuu usein vain siitä, että ei osata luopua tavarasta. Aika hankalaa se on meillekin. Minulla on nyt maalauksia vintillä kanakoppivarastossa, mikä ei ole kylmänä tilana tarkoitukseen hyvä. Kylmä koppi olisi uudessakin paikassa, jos tämänhetkinen suunnitelma toteutuu. Haluaisin kaikki maalaukseni kunnolliseen varastoon. Niitä on ollut parvekkeellakin ja pilalle on osa mennyt. Vuokravaraston käyttö on joustavaa, koska voi valita aina tilanteeseen sopivan koon. Pitkän päälle vuokraaminen tulee kuitenkin kalliiksi.

Etsin myös työtiloja. Yhdentoista neliön toimistohuoneen saisi noin puolellatoista sadalla kuukaudessa. Sellaiseen ei paljoa valmiita töitä mahdu, koska tekemisellekin pitää jäädä tilaa. Joutuisin ehkä vuokraamaan erikseen varastotilaa.

Kannattaisikohan sittenkin harkita Verkarantaa sen korkeasta hoitovastikkeesta huolimatta. Siellä olisi parvella tilaa töilleni.

Asuntokauppojen säätämistä

Olimme tänään Nordeassa vakuusasioissa. Tälle päivälle oli sen jälkeen yksi pakollisen tehtävä jäljellä. Kun tarkistin saamani veroehdotuksen, totesin, että tänään on ilmoitus hoidettava. Siihen olikin paneutuminen, koska tein ensimmäisen kerran kotitalousvähennyksen. Onneksi Domedilta oli tullut yhteenveto viime vuoden laskutuksesta. Olemme ostaneet heiltä siivousapua.

Näissä askareissa ja väsymystä välillä potemalla päivä on mennyt, mitä nyt jotakin muuta pientä.

Yksi asuntokauppaan liittyvä selvitysasia jää huomiselle. Varmistin Turun OP:sta, että asiat ovat siellä reilassa. Niin ne ovatkin paitsi että minun tehtävä panttaukseen liittyvä sähköinen allekirjoitus. Minulle on lähetetty sähköpostiin linkki, johon pääsen Nordea-tunnusten avulla hoitamaan asian. En kuitenkaan löytänyt postistani sellaista. Tongin roskakorejakin, mutta ilman menestystä. Minulla on sellainen mielikuva, että olisin nähnyt jotakin sen tapaista. Voi olla, että sotken erääseen toiseen viestiin. Huomenna pengon lisää ja tarvittaessa soitan.

Juttelin tänään välittäjän kanssa ostotarjouksen tekemisestä. Sellaisen avulla voisi saada viestityksen vireille ja mahdollisesti päästä kompromissiin. Luulen kuitenkin ettei myyjä halua sitoa itseään mihinkään ennen huomista ensimmäistä julkista näyttöä. Välittäjän mukaan myyjä päättää, poistetaanko kohde myynnistä tällaisen jälkeen. Hän tuntui olevan jatkamisen kannalla.

Olemme saaneet välittäjältä tiedon tarjolla olevista laajakaistanopeuksista. Maksimi on "200 megaa", joka on varsin hyvä. Sekin on selvinnyt, että asuntoyhtiö lepää osittain kalliolla ja osittan betonipaaluilla.

Tuntuu siltä, että ostotoimien aika on sitten, kun myynti on saatu päätökseen. Katsotaan nyt, mihin päädymme. Minua mietityttää missä pitäisin maalaustarpeistoani ja valmiita töitäni, jos päädymme nyt harkitsemaamme kohteeseen. Taidan tutkia alueen vuokravarastotarjontaa.

Muutto alkoi ...

... tavallaan.

Tänään teimme urakkaa kotona, kun kannoimme joutavaa tavaraa yhtiömme pihassa olevalle siirtolavalle. Vintistä löytyi yllättävän vähän turhaa.

Aloin tänään tehdä ostotarjoustekstiä Puutarhakadun asunnosta. Olemme saaneet lisätietoja välittäjältä. Niissä ei ilmennyt huolestuttavaa.

Keskustelussa kävi ilmi asia, jota emme olleet hoksanneet. Jos tekisimme ostotarjouksen, emme kuitenkaan pystyisi varaamaan asuntoa, koska käteismaksaja voi silti voittaa kisan. Mekin olemme melkein käteismaksajia, mutta täysin sitä vasta perjantaina, jos kaikki menee hyvin. Jätin tekemättä.

Olisimme siten voineet jättää asunnon katsomisen myöhemmäksi ja olisin ehkä voinutkin osallistua pääsykokeeseen.

Minun täytyy rakentaa unelmani uudelleen, koska tilanne muuttui. Itsetuntemukseni on karttunut, kun olen todennut olevani maalaamisessa saamaton ilman kirittävää koulua.

Saisikohan jostakin valmentavaa koulutusta eläkeläisen toimeen.

Annoin periksi

Nyt olen ollut niin väsynyt, että minun on pitänyt priorisoida lähiajan tekemisiäni. Peruin hakuprojektini, jolle olin raivannut seuraavat kolme päivää. Olen levännyt.

Aion keskittyä hoitamaan työni ja nämä vireillä olevat asuntoasiat. Niissä on näille voimille riittämiin miettimistä ja tekemistä.

Sisukkuuskin voi mennä överiksi. Joskus on syytä antaa periksi. Täytyy miettiä vielä tulevaisuuden suunnitelmia uudestaan. Ehkä joskus minulle selviää, mikä minusta tulee isona. No, mitä ilmeisimmin eläkeläinen.

Löytyikö koti?

Kävimme tänään Turussa katsomassa mahdollista uutta kotia. Kyse on Puutarhakadulla olevasta 80 neliön kolmiosta. Olohuone näyttää netin kuvissa isolta ja asunto valoisalta.

Kuvat olivat oikeassa. Sijainti on hyvä. Isoja remontteja ei yhtiöön ole tulossa. Hoitovastike on kohtuullinen. Asunnossa itsessään on ehostustarvetta, mutta puute on korjattavissa.

Asunnon ostaminen olisi järkevä ratkaisu.

Minulle on vasta nyt kirkastumassa, millaisen kodin haluaisin. Sellaisen hankkiminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaimoni pitää tästä asunnosta, eikä se minustakaan ole hassumpi.

Täytyy nyt pohtia vaimon kanssa asiaa perusteellisesti. Onkohan kompromissin paikka?

Merkillinen ihmiselimistö

Olin aamupäivällä huolestuttavan uupunut. En jaksanut mitään. Kädet tärisivät. Tunsin olevani pussinperällä.

Soitin siirrehoitajalle Meikkuun. Hän aprikoi statiinilääkityksen aloittamisen ja kortisoniannoksen alentamisen vaikutuksia. Kerroin mieleeni tulleen, että syöpä voisi olla riehaantunut. Hoitaja mainitsi hyvistä veriarvoistani ja viimeisimmän luuydinmittauksen hyvästä tuloksesta. Hoitaja päätti kuitenkin jutella lääkärin kanssa.

Nukahdin joksikin aikaa ja se auttoi.

Aloin tehdä kouluhommia ja jaksoinkin monta tuntia. Taide ja kulttuurikurssin opetussuunnitelma perusteet ovat muuttuneet ja tuunasin kurssia. Opetussuunnitelmakieli on oma lajinsa. Mitä tarkoittaa "kulttuurisesti kestävä kehitys"?

Hoitaja soitti. Hän oli jutellut hematologin kanssa. Lääkäri ei uskaltanut koskea lääkemääriin. Viikon päästä on kontrollitapaaminen.

Päätin lähteä illan suussa pikku kävelylle. Innostuin tekemään kohtuullisen lenkin. Aurinko suosi ja linnut sirkuttivat. Aamulla oli tuntunut kuin olisin burnoutin partaalla tai jo romahtanut. Kävellessäni koin kuitenkin, että aivoni ideoivat.

Viikon päästä minulla on kontrollitapaaminen hematologin kanssa.

Ihmeellistä.

Kahden pankin välissä 2

Sumppu on lauennut tänään. Mitä lienee tapahtunut tätä ennen, otapa siitä selvää. Kerron miltä asia minusta näyttää.

Turun OP:sta ei ollut kuulunut mitään uutta. Täksi päiväksi oli sovittu tapaaminen Nordeassa. Kaksi asiaa, molemmat liittyivät asunnon vaihtoon. Halusin varmistaa, että myös panttiasia voidaan hoitaa tänään. En saanut ensin yhteyttä yhdyshenkilöömme, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen se onnistui.

Minulle valkeni, että olemme pahassa pulassa. Olin ymmärtänyt, että vakuusasia hoidettaisiin tilapäisesti tilipantilla siten, että saamastamme kauppasummasta osa jäisi tilille turvaamaan Op:n saamisia lähipiirissämme. Minulle kerrottiin, ettei Nordea tee sellaisia. Pankin eivät hyväksy toistensa tilipantteja. Sanottiin, että asia on Osuuspankin ja meidän välinen.

Peruimme tapaamisen ja lopetimme puhelun. Olin ihmeissäni. Pitääkö meidän siis lainata jostakin muualta rahaa Osuuspankille vakuudeksi? Vakuusresurssimme eli asunto-osakkeemme ovat kuitenkin Nordeassa. Vai pitääkö läheistemme ja meidän raha-asiat olla samassa pankissa, jotta tällaiset asiat toimivat?

Päätin lähestyä taas Osuuspankkia. Kaivoin poikamme pankkiyhdyshenkilön nimen esiin ja yritin soittaa hänelle Op:n asiakaspalvelunumeron kautta. Hän oli varattu. Väsäsin hänelle sähköpostiviestin ja lähetin.  Aloin kirjoittaa asiasta tekstiviestiä pojalleni.

Puhelimeni soi. Turusta soitti se Op:n toimihenkilö, jonka kanssa olin sopinut toissapäivänä, että hän soittaa Nordean yhdyshenkilöllemme. Hän kertoi, että hänen yhteydenottoyrityksiinsä ei oltu vastattu Nordeasta. Osuuspankille jäädytetty tili Nordeassa kelpaisi. Kuulin jostakin kuittaamattomuusasiasta.

Soitin asuntomme ostajalle ja kerroin tilanteesta. Lupasin jatkaa taistelua. Hän kysyi, voisiko hän pyytää, että Osuuspankista otetaan meihin yhteyttä asiakkuuden merkeissä. Lupasin.

Mieleeni oli tullut pyytää apua aikaisemmalta Nordean yhdyshenkilöltämme. Hänen numeronsa ei osoittautunut olevan enää käytössä. Sain selville kaksineljäseiskasta, että hän on edelleen Nordean palveluksessa. Toimihenkilö oli avulias ja halusi yrittää selvittää asiaa omasta konttoristamme. Se ei onnistunut samalta istumalta.

Olin kuitenkin saanut selville yhdyshenkilömme esimiehen nimen ja kuullut, ettei hän ole enää paikalla tällä viikolla. Varamiehen nimeä minulle ei kerrottu.

Ajattelin, että esimies varmaan kuitenkin lukee sähköpostejaan. Lähetin hänelle viestin. Kirjoitin tunnukseksi "Saisimmeko apua?" Automaattivastaus kertoi kuka on hänen varamiehensä. Välitin viestin tällekin.

Sain hyvin nopeasti puhelun varamieheltä. Hän oli oikein mukava ja ystävällinen. Hän lupasi, että Osuuspankkiin oltaisiin yhteydessä ja asia hoidettiin. Hän oli vastannut myös viestiini. Kohta soitti toinen oikein lupsakka toimihenkilö, jonka kanssa asiasta keskusteltiin tarkemmin. Esimiehen varamies soitti minulle vielä uudestaan ja vahvisti, että asia hoituu.

Tuli hyvä mieli. Olin jo välillä epäillyt, onnistuuko kaupanteko ensi viikon perjantainakaan, jonne tilaisuus oli siirretty huomiselta. Kyllä se nyt onnistuu.

Oikea nimi käytännölle on ilmeisesti kuittaamattomuussitoumus. Nordea sitoutuu siihen, että saamastamme kauppahinnasta vakuustarvetta vastaava osa laitetaan erilliselle tilille ja lupaa olla kuittaamatta sitä muihin tarpeisiin.

Mietin johtuuko tapahtunut siitä, että en ole osannut käyttää oikeata termiä keskustellessani yhdyshenkilömme kanssa. Vai esittikö hän jotakin, mitä en ymmärtänyt? Minulle jäi sellainen käsitys, että meidän on hoidettava asia ilman Nordean mukanaoloa.

Kyseessä voi olla kyse inhimillisistä tekijöistä. Kiirekin on varmaan ollut. Tällaista sattuu.

Nordealaiset osoittivat, että heillä on kyky normalisoida ongelmatilanne nopeasti.

Osuuspankin Aleksanterinkadun konttorista on yritetty soittaa minulle ja sieltä on tullut minulle sähköpostiviesti. Enpä tiedä olemmeko kovin houkuttevia asiakkaita enää tässä vaiheessa, kun lapsemme ovat jo lentäneet maailmalle. Hyvä jos Nordea auttaa meitä edelleen pankkiasioissamme.

Olemme olleet oikeastaan saman pankin asiakkaina 80-luvulta lähtien. Pankin nimi on muuttunut muutaman kerran. Muistan aikaa, jolloin saatoin soittaa pankinjohtajalle, jos halusin järjestelyjä laina-asioihimme. Nyt on aika toinen.