Henkilökohtainen dilemma

Sain nukkua viime yönä kymmentuntisen. Heräsin kymmenen paikkeilla ja aamutoimien jälkeen aamupäivä alkoikin olla siinä. Haluaisin tietää onko tämä kehittynyt unen tarve pysyvä ominaisuuteni tässä syövän jälkeisessä elämässä vai olenko vielä toipilas, jonka nukkumistavat tulevat tolkkuuntumaan. Luultavasti kukaan ei pysty vastaamaan kysymykseeni.

Olen saanut eläkeyhtiöltä laskelman mahdollisesta osa-aikaeläkkeestäni. Jos unen tarpeeni on asettunut pysyväksi, osa-aikaeläke ratkaisisi siitä aiheutuneen ongelman, koska vähentyneet tunnit olisi helpompi sijoittaa iltapäiviin. Pykälien mukaan voisin jäädä ensi vuonna osa-aikaeläkkeelle.

Osa-aikaeläke on houkutteleva, mutta ei itsestäänselvä ratkaisu. Bruttotuloni laskisivat noin 800 euroa ja nettona se olisi noin puolet siitä. Hyviä puolia olisivat unitasapainon saavuttaminen ja mahdollisuus käyttää suurempi osuus virkeästä ajastani taiteen tekemiseen. Minulla olisi myös enemmän aikaa kuljetella autolla vaimoani, emmekä ehkä tarvitsisi kokonaan omaa autoa. Nykyinen puolikas täydennettynä taksilla ja CityCarClubin palveluilla saattaisi riittää. En kuitenkaan voisi myydä maalauksiani siten, että se lisäisi tulojani. Myynnin osuus pitäisi laskea työosuuteeni. Se ongelma kuitenkin poistuu vanhuuseläkkeellä, joten osa-aikaeläke olisi siirtymäaikaa. Voisin keskittyä kehittämään itseäni taiteentekijänä. Lisää oppivuosia.

Tulojen väheneminen ei ole kivaa. Sen kanssa on kuitenkin elettävä, jos nukkumatti pysyy kovin toimeliaana. Meillä on vielä hieman asunto- ja muutakin lainaa. Taloyhtiömme on kaupungin omistamalla tontilla ja Helsinki tulee nostamaan rutkasti tonttiensa vuokria lähiaikoina. Se tietää merkittävää yhtiövastikkeen korotusta.

Minun on ensin selvitettävä onko työnantajani muuttanut tai muuttamassa myönteistä suhtautumistaan osa-aikaeläkkeisiin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Jos näyttää siltä, että vihreä valo on mahdollinen, minun on hankittava tarkentavia tietoja esimerkiksi tontin vuokrasta ja tehtävä laskelmia.

Emme ole kumpikaan tuhlureita, mutta hyvin tiukan menokaton alla eläminen ei ole mukavaa ja se saattaisi jopa koetella parisuhdettamme, jota haluamme vaalia. Toisessakin vaakakupissa on painava asia, terveys.

Niin, ei tämä dilemma ole vain henkilökohtainen, koska koskettaa se vaimoanikin.

Nyt tarvittaisiin kristallipalloa.