Tuhoa ja ruumiillisuutta

15.11.2014

Sain Facebookissa ohjeita vaimon paluuta varten. Kukkia pöydälle, kynttilä palamaan ja hajuvettä ilmaan.

Ostin kukkia menomatkalla, joten annoin ne kentällä. Kynttilän sytytin, kun tulimme kotiin. Suihkin vaivihkaa ilmaan partavettä, kun lähdimme saunaan. Sitä ei huomattu.

Olin siivoillut paikkoja ja sain siitä kiitosta. Olohuonessa olevan sängyn hän entrasi heti parempaan kuosiin. Illemmalla hän pesi vessan lavuaarin, jonka olin pessyt, ja pytyn pohjan, joka oli ollut minulla mielessä, mutta jäänyt.

Keittiön siipikarjan eli banaanikärpästen vai mitä lie määrä paljasti, että bioroskista ei ollut tyhjennetty usein ja eilen sen vasta teinkin. Tiskikoneen harvinainen käyttö paljastui samasta syystä.

Kuolleet hortensia ja rosmariini aiehuttivat murhetta. Tänään hän tuumi pyytävänsä Facebookin kautta apua keittiön siivoomiseen. Pitäisiköhän tilata jokin task force SOL:lta.

Kai tämä kohtalaisesti onnistui.




16.11.2014

Sain eilen tentaattorilta vinkkejä esseen aiheeksi kurssille Taide jälkeen 1945. Voisin kirjoittaa Amerikan abstraktista ekspressionismista, maataiteesta tai ruumiillisuudesta taiteessa käsiteltynä Francis Baconin ja taiteen nykysupertähti Damien Hirstin kautta. Tenttaattori mietti viimeisen aiheen ruumiillisuus-kuolevaisuus soveltuvutta aprikoiden haluanko "vastikään kuoleman varjot karkoittaneen ja elämälle voittajana selvinneenä" käsitellä sellaista.

Kaikki ovat hyviä aiheita. Abtraktia ekspressionismia edustanut roiskemaalari Jackson Pollock on kiinnostava myös ruumiillisuuden näkökulmasta. Tässä Youtube -videossa näet Pollockin tositoimissa. Maataiteen erikoisuus on siinä, että sitä tehdään usein paikkoihin, joihin ei helposti tule menneeksi.

Teema ruumiillisuus-kuolevaisuus tuntuu intuitiivisesti läheisimmältä, ehkä juuri hiljattaisen syöpäkokemukseni vuoksi. Luultavasti valitsen sen. Hirst on tarkastellut kuolevaisuutta mm. timanteilla koristellun pääkalloteoksensa kautta ja hänen pilleriteoksensakin liittyvät mielestäni ruumiillisuuteen.

Francis Bacon voisi olla yksi ikkuna aiheeseen. Yksi hänen teemoistaan on käsittääkseni homoseksuaalisuus, jota en osaa luontevasti tarkastella, mutta muitakin näkökulmia varmaan riittää. Hänen teoksensa ovat todella outoja. Ruumiillisuus on niissä voimakkaasti läsnä. Katsotaan.

16.11.2014

Olin syöpähoitojen aikana välillä niin huonossa kunnossa, että tunsin itseni yli 90-vuotiaaksi voimiltani. Vaikka olinkin luottavainen, kuolevaisuutta ei voi täysin sulkea pois syövän yhteydestä. Ruumiillinen heikkenemiseni oli silmin todennettavissa, kun sääreni surkastuivat missin mittoihin. Reiteni eivät ole tainneet vieläkään palata entiselleen. Menetin leikkauksessa osan ruumistani eli toisen kivekseni.

Tämänhetkinen elinvoimaisuuteni kontrastoi voimakkaasti aiemmin tänä vuonna kokemaani.

Ruumiillisuuteen liittyy myös suuri mysteeri. Ruumis voi olla elävä tai kuollut. Keho ja vartalo elävät, mutta kalmo on vain kuollut. Sanotaan, että ihminen menettää henkensä, kun hän kuolee. Kuitenkin moni minun laillani ajattelee, että jotakin muutakin jää kuin ruumis. Järki väittää, että siihen se maatuu, mihin se kaatuu. Minusta usko tuonpuoleiseen on vahva elämänvoima.

Tässä esseessä painopiste tulee olemaan ruumiillisuuden lisäksi siinä muussa, mikä meissä vaikuttaa eläessämme. Olemme hyvin monimutkainen psykofyysinen järjestelmä. Nykykäsityksen mukaan psyykettämme ja fysiikkaamme ei voi erottaa toisistaan. Miksi ja miten Pollockin vimmainen psyyke johti hänen ruumistaan luovassa prosessissa? Vai kaipasiko hänen ruumiinsa moista tekemistä?

Damien Hirst olisi kiinnostava tapaus käsiteltynä myös aivan toisesta näkökulmasta. Taidehuutokaupat, joiden itseoikeutettu tähti Hirst on, ovat raakaa markkinakapitalismia. Pörssistä ne eroavat siinä, että pörssiä sitovat eettiset rajoitukset, mutta taidemarkkinoilla voi mellastaa miten tahtoo. Taiteilija voi esimerkiksi itse vedättää oman tuotantonsa markkina-arvoa osallistumalla vaikkapa hallituksen jäsenenä jonkin brändiin positiivisesti vaikuttavan taideinstituution omia teoksiaan koskeviin hankintapäätöksiin. Itseään ei tarvitse jäävätä tällaisissa tilanteissa. Taidan kuitenkin aloittaa ruumiillisuudella. Jos kirjoitan toisenkin esseen, saatan harkita brändi- ja markkina-arvonäkökulmaa.

Eiköhän ruumiillisuudessa riitä pohtimista yhteen esseeseen.