Olen yrittänyt ratkaista miten saisin yläasteen jättäneet kiinnostumaan opiskelusta. En ole siinä onnistunut. Siksi minun on varmaan hyvä alkaa orientoitua eläke-elämään. Olen kokeillut erilaisia oppimistapoja, mutta mitään vallankumouksellista en ole keksinyt. Ehkä sarjakuvan tekemisessä olisi potentiaalia. Sitäkin olen kokeillut.
Ammatillisessa koulutuksessa on käytetty niin sanottua harjoitusyritystä oppimisympäristönä. Se tarkoittaa, että opiskelijat pyörittävät yrityksiä leikisti. He ovat ostavinaan ja myyvinään tavaroita tai palveluja toisilleen. Opiskelijat matkustavat jopa ulkomaille osallituakseen harjoitusyritysmessuille, joilla he voivat tehdä kauppaa eri maissa olevien koulujen opiskelijoiden kanssa.
Ulkomaanmatkoilla opitaan varmasti hyviä asioita eri kulttuureista, mutta nekään eivät mielestäni opeta liiketoiminnan ydintä, koska kyseessä ei ole oikeat riskit ja tarpeet. Tuntuu hassunkuriselta ostaa ständiltä viisi Jaguaaria.
Harjoitusyritysympäristö tekee uskoakseni kirjanpidon opiskelun konkreettisemmaksi kuin pelkkien harjoitusten tekeminen. Siinä sen merkitys on ehkä parhaimmillaan. Muutoin en näe erityisen suurta arvoa siinä, että leikitään kaupantekoa.
Olen alkanut kauppaoppilaitosvuosieni aikana taipua siihen ajatukseen, että oppisopimusperusteinen opiskelu sopisi varmasti hyvin useille ammattioppilaitosten opiskelijoille. Saksassa sillä onkin pitkät perinteet.
Kun opiskelija on oikeassa työpaikassa, hän oppii siellä väkisin oikeita asioita. Hän on jatkuvasti siinä ympäristössä, jota varten hän opiskelee. Tekemällä oppii parhaiten. Mielestäni ammatillisen teorian opiskelu etukäteen luokissa sitä varten, että asoita sovelletaan joskus tulevaisuudessa, on toivottoman tehotonta. Kun malleja ja lainalaisuuksia opetellaan pänttäämällä, ne eivät asetu todellisiin yhteyksiin, eikä ne nouse tarvittaessa muistista mieleen.
Ammatillista oppimistä on viety tuohon suuntaan siten, että opiskelijat ovat osan opinnoistaan työharjoittelussa, jota kutsutaan nykyään työssä oppimiseksi. Hyvä näinkin, mutta valitettavasti ohjausta ei ole resursoitu kovin hyvin. Ihanteellista olisi mielestäni, että opettajat voisivat käydä useita kertoja jakson aikana työpaikalla ohjaamassa opiskelijaa työhön liittyvien teoriaa ja käytäntöä yhdistävien tehtävien tekemisessä. Näin asiat opittaisiin aidoissa ympäristöissä.
Kielten, matematiikan ja vastaavien aineiden opiskelua on vaikea upottaa työympäristöön, joten perinteiselläkin oppimisella on sijansa.
Opiskelijoilla on aidoissa ympäristöissä jatkuvasti mielekästä tekemistä eikä heillä ole seuraa, jolle pitää näytellä kingiä tai joka houkuttelee vetelehtimiseen. Oikea työyhteisö myös opettaa, että hommat on hoidettava ja töihin on tultava.
Tänäänkin kyllästyin tunnilla puhumaan kilpaa opiskelijoiden kanssa ja taistelemaan huomiosta kännyköitä vastaan. Sanoin opiskelijoille, että tulkaa hakemaan minua, kun olette valmiit jatkamaan. Sitten menin käytävään odottamaan. Toimi se taas, mutta työrauhaa ei kestänyt pitkään. Pitkien luentojen onnistumisesta ei ole puhettakaan, mutta olisi toivottavaa saada sanoa edes opiskelun kannalta tärkeät tiedotusasiat rauhassa.
Kännykät ovat monipuolisia ja hyödyllisiä laitteita, mutta opiskeluympäristössä ne ovat vihoviimeinen riesa. Niitä ei todellakaan käytetä tunneilla mihinkään aiheeseen liittyvään. Toki niitä voi yrittää kerätä pois, mutta aika kuluttavaa se on.
En haluaisi olla tiukka vääpeli tunneilla eikä se oikein sopisi luonteellenikaan. Olen luontaisesti aika rento. Mielestäni näin suhteet opiskelijoihin pysyvät aika mukavina. Sitä todistaa se, että monet opiskelija sanovat jotakin mukavaa käytävissä nähdessämme. "Mitä Hege?" ja sen tapaista.
Luokkatilanne on luontaisesti passivoiva asetelma. Luokkiin mennään perälle istumaan ja olemaan mahdollisimman vähän aloitteellisia. Samanikäinen seura houkuttaa jatkuvasti sellaiseen, mikä kuuluu vapaa-ajalle. Vastarinta-asenne ohjausta vastaan syntyy luonnostaan. Opiskelijat ovat oikein mukavaa porukkaa, mutta se on se ikä. Nuorten kypsymistä ei voi nopeuttaa mitenkään. Jos samat opiskelijat ovat koulussa aikuisina, asenne on aivan toinen.
Toivoisin ammatillisen opiskelun kehittyvän mahdollisimman paljon oppisopimuskoulutuksen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti