Minusta tuntuu, että minulla on jonkinlainen identiteettikriisi. Koen tilanteeni epäselväksi, koska en tiedä millaiseksi syövän jälkeinen terveydentilani asettuu. Nyt vaikuttaa todennäköiseltä, että olen ja tulen olemaan väsyneempi kuin ennen syöpää. Tämä vaikuttaa suorituskykyyni ja siihen mitä voin tehdä.
On realistista ajatella, että olen seuraavat pari kolme vuotta joko osa-aikaeläkkeellä tai tehtäväsisällöltään muokatussa työssä, minkä jälkeen jään vanhuuseläkkeelle. Identiteettimuutos koskee ensisijaisesti nykyisen ammattini ulkoisia toimiani. Olen ajatellut kuvataiteen olevan näissä pääroolissa. Olen suunnitellut siirtyväni opettajan tehtävistä kuvataiteilijan ammattiin.
Nyt joudun varautumaan siihen, että väsymys estää mainitun haaveen toteutumisen. Voi olla, että edessä on perinteinen eläkeläisen rooli tai jotakin sen ja taiteilijana toimimisen välillä. Tavanomainen eläkeläisen elämä voi olla rikasta ja hyvin tyydyttävää, mutta olen tottunut ajattelemaan sen olevan kauempana tulevaisuudessa. Tilannetta hämmentää se, että tämän blogin kautta kirjoittaminen on saanut isomman roolin tekemisissäni. Se saattaa olla jopa luontaisempaa minulle kuin maalaaminen. Ainakin kirjoittamiseen tuntuu helpolta tarttua. Syynä saattaa olla sekin, että tämä blogi on luonteva media tällaiseen itseilmaisuun.
Syövän seuraukset ovat asettaneet minut identiteetin moratorioon, jossa joudun miettimään tulevan identiteettini aineksia. Niiden olisi syytä olla tasapainossa luontaisen minäkuvani ja kapasiteettini kanssa.
 |
| 29.12.2014 |
 |
| 29.12.2014 |
 |
| 29.12.2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti