Päällekarkaus
Apua, ryöstö! huutaa pienikokoinen, vanha nainen liikennevaloissa. Apua, ryöstö! Hänen hartioihinsa nojaa käsillään keski-ikäinen naishenkilö, joka näyttää hätääntyneeltä ja kiusaantuneelta.
Sitten vanha nainen kaatuu pitkinpituuttaan korokkeelle. Niin käy myös keski-ikäiselle. Kuulkaas nyt, mitä tässä tapahtuu, kysyy lähellä seisova, virkamieheltä näyttävä salkkuherra. Minulla on Menieri, Ménièren, kuiskaa keski-ikäinen maasta, tuli kohtaus.
Ménièren vaikuttaa tasapainoon, virkkoo läheltä sairaanhoitajan näköinen nainen, auttakaa hänet ylös, minä katson vanhusta.
Mies alkaa auttaa keski-ikäistä jaloilleen ja sairaanhoitajan näköinen kumartuu vanhan naisen puoleen. Hän on aivan kalpea ja pulssi on hyvin heikko, nyt tarvitaan ambulanssi. Minä voin tilata, sanoo ohikulkeva, vihreäpipoinen nuorimies, pysähtyy ja alkaa näppäillä kännykkäänsä.
Salkkuherra auttaa keski-ikäistä jaloilleen. Tämä nojaa häneen ja tapailee tasapainoa. Sairaanhoitajan näköinen alkaa antaa vanhukselle sydänhierontaa ja tekohengitystä.
Hetken päästä kuulu jo hälytysääni ja ambulanssi karauttaa paikalle.
Ensihoitajat nostavat vanhuksen paareille ja asettavat hänelle happinaamarin. Hänet nostetaan autoon. Keski-ikäinen pysyy jo jaloillaan ja sanoo yhdelle ensihoitajista, tämä on minun syytäni, kuulkaa … mutta hänet keskeytetään. Nyt ei ole aikaa tunnustuksiin, me viemme hänet pian ensiapupolille. Ambulanssi lähtee pillit soiden ja auttajat jäävät kuin nallit kalliolle. Tämä on kauheta, minä, minä … alkaa keski-ikäinen. Sairaanhoitajan näköinen sanoo, että älkää huoliko, sellaista sattuu, ei Menieri kysy, milloin sopii tulla. Menkää vain rauhassa kotiin.
Kaikki lähtevät tahoilleen. Keski-ikäinen hidastellen ja epäuskoisen näköisenä.
Sokoksen nurkalla tulee kaksi poliisia vastaan ja keski-ikäinen pysäyttää heidät. Kuulkaa, minä sain äsken sairauskohtauksen ja tartuin erääseen rouvaan ja sitten hän sai sairauskohtauksen, saattoi kuolla, hän alkoi selittää. Poliisit kuuntelivat hetken ja sanoivat sitten, että ei teidän rouva tarvitse olla huolissanne, tuollaista voi sattua kenelle vain, ei teitä siitä voi syyttää. Minä voisin antaa teille yhteystietoni, voisin tulla selvittäämään asian. Ei teidän tarvitse niitä antaa, menkää rauhassa kotiinne. Selviättekö varmasti yksin. Kyllä kyllä minä selviän, mutta … Menkää vain rauhassa kotiinne, ei mitään hätää, hänelle sanotaan. Keski-ikäinen lähtee tyhjin katsein kävelemään kohti metroasemaa.
Töölön tapaturma-asema, kuinka voin auttaa? Kuulkaa, minä olen Aino Heikkala ja minä luulen aiheuttaneeni vahingon, kuuluu langan päästä. Niinkö, mistä on kysymys, hänelle vastataan. Minä nojasin tahattomasti erääseen rouvaan ja hän luultavasti kuoli. Tuotiin varmaan teille.
No minä yhdistän päivystykseen, hetkinen.
Päivystys Hulkkonen. Täällä Heikkala päivää, minä luulen tehneeni jotakin kamalaa. Niin, kertokaa lisää, Hulkkonen virkkoi. Minä varmaan aiheutin kuoleman, mutta katsokaas minä sain sairauskohtauksen ja tartuin edessäni seisovaan rouraan liikennevaloissa. Aino Heikkala kertoo tapauksen Hulkkoselle. En usko, että teidän tarvitsee olla huolissanne, olkaa aivan rauhassa. Sellaista sattuu. Asioista tulee liian monimutkaisia, jos niitä aletaan penkomaan liikaa. Mutta minulla on niin paha mieli asiastan, onko teille tullut sellaista potilasta tänään, kysyy Aino Heikkala.
Valitettavasti emme saa kertoa tapauksistamme mitään ulkopuolisille. Vain omaiset tulevat kysymykseen, Hulkkonen sanoo.
Voi hyvänen aika, mitä minä nyt teen? Ei teillä ole mitään hätää hyvä rouva, kuulemiin, Hulkkonen sanoo ja sulkee puhelimen.
Myöhemmin samana päivänä Aino Heikkala saapuu tapaturma-asemalle ja esittää asiansa neuvonnassa. Hänelle kerrotaan, että mahdollisesti sama vanha rouva on paikalla, mutta hän päättää itse, ottaako hän vastaan. Asia luvataan selvittää.
Käy niin, että Aino Heikkala pääsee tapamaan potilasta, joka voi jo paremmin. Kuulkaa, minä olen kauhean pahoillani, minä sain Menierikohtauksen ja tartuin teihin hädissäni. Vanhus kuuntelee rauhallisena ja kysyy, onko teillä vastuuvakuutus. En muista, mutta ehkä. Kuinka niin? Kyllä tässä olisi kunnon vanhingonkorvauksen paikka, joko vastuuvakuutuksesta tai omista varoistanne. Anteeksi, unohdin esittäytyä, nimeni on Edith Heikkala, vanhus sanoo. Hyvänen aika, minäkin olen Heikkala, Aino Heikkala. Mistä olette kotoisin? Taivalkoskelta, vanhus vastaa. Minun äitinikin on sieltä, Vieno Heikkala, asuukin siellä palvelutalossa.
Tästä tulee mielenkiintoista, toteaa oven luona seisova sairaanhoitajaja toiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti