Presidentti Koivisto sanoi aikoinaan, että jos häneltä kysyttäisiin, onko tulossa devalvaatio ja hän tietäisi sen olevan tulossa, hän kieltäisi asian.
Eri valtioiden edustajat saattavat valehdella kirkkain silmin päin naamaa toisilleen, jos katsotaan, että oma valtio hyötyy siitä. Ruotsi kritisoi aikoinaan ankarasti USA:n politiikkaa ja salassa oli yhteistyössä kyseisen maan kanssa.
Politiikko puhuu oman puolueen suurista ansioista, mutta kilpailevan puolueen toiminnassa ei nähdä mitään hyvää. Objektiivinen totuus on jotakin muuta.
Jotakin yritystä ollaan ostamassa, mutta kun asiaa kysytään, se kielletään.
Kun henkilö valitaan jonkin edunvalvontaorganisaation johtoon, hänen puheensa sopeutuvat välittömästi tiettyyn formaattiin.
Edellisessä postauksessa kuvaamassani myyntineuvottelijan hommassakin asiat painotetaan parhain päin.
Miten tästä maailmasta on tällainen tullut? Miten voi olla niin, että tarkoituksenmukaisuussyistä totuutta ei saa sanoa?
Taidan olla naiivi. Onneksi minua ei ole opettajan hommaan palkattu puhumaan jonkun tietyn tahon edun mukaisesti. Opiskelijan objektiivinen etu on hyvä pitää mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti