Raili Espoosta neuvoo minua viisaasti edellisen postaukseni kommentissa, että haluan "too much too soon". Luultavasti hän on oikeassa. Olen vielä toipilas, mitä en tahdo muistaa.
Olin tänään opiskelijoiden kanssa Ateneumissa katsomassa näyttelyä Sibelius ja taiteen maailma sekä kokoelmanäyttelyä. Nämä ovat aika koettelevia vierailuja, koska vilkkaat nuoret ja arvokkaat teokset ovat aika hankala yhdistelmä. Haluan kuitenkin käyttää opiskelijoita taidenäyttelyissä ja -museoissa, koska jollekin voi jäädä kypsymään taiteen rakastamisen siemen mieleen. Kyse on myös yleissivistyksestä ja tässä tapauksessa erityisesti suomalaisesta kulttuurista.
Menimme aluksi auditorioon kokemaan TaiK:in opiskelijoiden tekemän aiheeseen liittyvän videotuotoksen sekä kuuntelemaan johdatusluennon. Eräs tyttöryhmä ei jaksanut millään pysyä hiljaa. Tunsin kyllästymistä ja väsymystä. Minun pitäisi puuttua asiaan, mutta en jaksaisi. Menin istumaan heidän viereensä. Se auttoi, mutta ei pitkäksi aikaa.
Luennon jälkeen lähdimme kiertämään molemmat näyttelyt. Olin antanut opiskelijoille tehtävän, joka koski kumpaakin näyttelyä. Yksi poikaryhmä ja tyttöpari paneutuivat ihailtavasti asiaan. Osa katosi niin, että en tiedä katsoivatko he ensimmäistä näyttelyä loppuun ja toista ollenkaan.
Palasin koululle, jossa minulla oli toinen oppituntipari. Luennoin, annoin yksilötehtävän ja otin ryhmätenttejä vastaan. Sitten lähdin kuulemaan loput infotilaisuudesta, jossa kerrottiin koulun projekteista, jotka koskevat tietotekniikan käyttöä opetuksessa.
Poistuttuani sain hieman risuja kollegalta, joka oli ollut edellisessä luokassani ja joutunut sammuttamaan auki unohtamani sovellukset.
Nämä unohdukset vahvistavat epäilystäni, että olen aika väsynyt.
Minun pitäisi nyt malttaa olla kirjoittamatta tätä blogia ja olla menemättä tänä iltana 'TaiK:in. Olen liian elämänhaluinen voimavaroihini nähden.
Vien vaimoni syopäyhdistyksen tilaisuuteen ja kun kerran lähden liikkeelle, menen myös TaiK:in ja haen sen jälkeen vaimoni. Onneksi huomenna on lyhyt työpäivä eikä ole aikaista herätystä.
Olen kai nyt sisukas, mitä pidetään yleensä hyvänä ominaisuutena. Se ei varmaan ole sitä joka tilanteessa. Tämä postaus rajannee jollakin tavoin sen soveltuvuusalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti