Pappa on saanut tehdä mieluisia joulupuuhia. Kotona on ollut tomera, kaksivuotias pikkuneito, jolla on ollut vauhti päällä. Rakensimme puupalikoista junanrataa. Katseltiin netistä junavideoita. Tätä pikkuista olen tavannut harvemmin, koska hän asuu Turussa. Mukava päästä tutustumaan paremmin hänen persoonallisuuteensa ja tulla muutenkin tutummaksi. Hän on siinä vaiheessa, että suorastaan imuroi sanoja käyttöönsä.
Isnäsissä oli viisivuotias, joka halusi leikkiä telttailua papan kanssa. Pötkötettiin sängyssä ja pidettiin jotakin peitettä päällämme. Neiti haki sinne käsilaukkunsa ja jotakin muutakin tarpeellista. Välillä syötiin leikisti iltapalaa ja sitten nukuttiin. Satukirjaakin luettiin. Neiti kertoi oppineensa ruotsia ja sanoi todisteeksi Joo tack ja Nej tack. Sitten pelattiin Angry Birds -teemaista lattiapeliä, jossa ihan oikeasti heiteltiin vihalintuhahmoilla possun päätä ja sen alla olevaa rakennelmaa.
Isompi sisko tyytyi pappakontaktoinnissaan vanhaan kaavaan ja yritti pölliä papan lukulasit. Siinäpä sitten painiskeltiin.
Vajaa parivuotias satakuntalaisseruuneitikin oli paikalla. Tuntui niin mukavalta, kun hän tuli ja istahti hetkeksi papan syliin. Hyvästeltäessä poskeiltiin monet aiiit.
Nyt on papan sydän saanut täytettä taas vähäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti