"Keeping up with the Joneses" on sanonta, joka kuvaa taipumustamme kilpailla naapureittemme kanssa. Jos naapuri hankkii uudemman ja paremman auton kuin meillä on, meidän pitää hankkia vielä hienompi. Tarvittaessa pitää ottaa toinen työ, että siihen pystyy.
Liike-elämän konsultit puhuvat negatiivisesta ja positiivisesta kateudesta. Negatiivinen on sitä, että yllä kuvatussa katkeroituu ja iho muuttuu vihreäksi. Positiivisen sanotaan olevan sitä, että kilpailee voittaakseen naapurinsa.
Tämä vaikuttaa aika typerältä, mutta se kuvaa totuudenmukaisesti toimintaamme. Kilpailu on meille luontaista. Positiivisen kateuden mallin mukaisesti toimimisen sanotaan luovan kasvua ja totta se varmaan onkin. Kasvu tuo vakautta yhteiskuntaan ja turvaa työpaikkoja.
Sosiaalisen uran malli on vanha. Kun porvareille aikoinaan alkoi karttua varallisuutta, he alkoivat matkia aateliston elämän tyyliä. Kun myöhemmin amerikkalaiset naiset alkoivat siirtyä kotoa työmarkkinoille, joilla miehet jo olivat, perheen molemmille vanhemmille tuli malliksi organisaatioiden yläpään elämäntavat. Yhä useampi alkoi havitella omakotitaloa ja kahta tasokasta autoa sen eteen.
2000-luvun ensimmäisen vuoskikymmenen talouskriisi johtui siitä, että kunniallisina pidetyt finassilaitokset olivat alkaneet roskalainoittaa omakotitaloja sellaisillekin talouksille, joden maksukyky ei ollut vakaa. Kävi kuinka kävi.
Tässä on yksi elämän paradokseista. Nousujohteinen luokkaretkeily tuottaa kasvua, jonka etuja on vaikea kiistää. Maapallon hengitys on kuitenkin alkanut pihistä. Hyveellistä käyttäytymistä pitäisikin olla se, että emme provosoidu naapurin menestyksestä. Hankkisimme enemmän tyydytystä kulttuurista, ihmissuhteista ynnä muista sellaisista ja vähemmän materiasta. Elämä saattaisi olla seesteisempää. Ovatko valtiovarainministerit samassa rintamassa? Tuskin.
Mikä neuvoksi? Kunpa tietäisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti