Tunsin itseni eilisiltana huolestuttavan väsyneeksi. Ajattelin, että en voi olla kunnossa. Jaksoin kuitenkin seurustella. Nukuttuani pitkän hyvän yön, voin taas paremmin.
En ole ollut pitkään aikaan joulujuhlissa, joissa lapset esiintyvät. Mariaa pelotti kovasti ennen menoa framille. Näytti siltä, että ei taida onnistua ja ehdotin hänen äidilleen, että hänen on mentävä Mariaksi. Alkuperäinen Maria kuitenkin voitti pelkonsa ja suoriutui hyvin. Enkeleillä ja paimenilla oli framilla kaikenlaista puuhaa, joka ei kuulunut esitykseen. Paimenien sauvat houkuttelivat pieneen kilvoitteluun ja niinpä yksi äideistä haki paimenensa sauvan pois. Paimen ei tyytynyt kohtaloonsa vaan haki työvälineensä takaisin. Meidän nelivuotiasta enkeliämme alkoi pelottaa kesken esityksen niin, että itku tuli ja hänen isänsä haki hänet pois. Yksi pienistä paimenista kävi jatkuvasta hakemassa rohkeutta isänsä sylistä.
Tällaisia pikkulasten jouluesitysten pitääkin olla. Kuorolaiset olivat vanhempia ja heidän esityksestään puuttuivat tällaiset mausteet. Eskari- ja kouluikäisille pojilla oli kaikenlaisia geelillä muokattuja luomuksia päässään.
Sisällökäs viikonloppu kulutti voimia, mutta erityisesti rakkaiden lastenlasten seurasta niitä myös saatiin. Isovanhempien iloja.
Vierailu Lounais-Suomessa pani taas miettimään muuttoa sinne. Tyttäremme perhe asuu Naantalissa luonnon helmassa. Heidän kotinsa on puolikas entistä koulua. Maaseudun rauha tuntuu viihtyisältä, mutta onneksi osaan kuvitella itseni asumassa vaimoineni remonttia kaipaavassa rakennuksessa lumitöineen ja muine velvollisuuksineen. Poika asuu perheineen lähiössä Turussa. Keskikaupunki siellä sopisi paremmin kuin lähiöt ja maaseutu, mutta siinäkin on miettimistä. Stadi tuntuu niin kodilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti