Minulla oli tänään kurssin viimeinen tunti eräälle ylioppilasryhmälle. Olin unohtanut, että olimme sopineet menevämme joulumessuun Paavalin kirkkoon ja lähettänyt opiskelijoille toisenlaisen viestin tunnista. Koulussamme on mahdollisuus käydä opiskelijoiden kanssa joulukirkossa, joka taitaa olla varta vasten koulullemme ja ammattikorkeakoululle järjestetty.
Luokkaan tuli kolme opiskelijaa. Annoin heidän lähteä ja jäin odottamaan tulisiko opiskelijoita, jotka haluavat tavallisen tunnin. Ei tullut. Kirkossa taisi olla kaikkiaan yksitoista opiskelijaani, ei kaikkia, joiden kanssa oli sovittu, mutta aika hyvä määrä kuitenkin.
Kai tämäkin unohdus vahvistaa sitä, että ihan kunnossa en ole, vaikka hajamielisyystaipumus minulla taitaa olla geeneissä.
Pidin sitten koululla ylimääräisen tunnin neljälle opiskelijalle, jotka olivat ottaneet viestini varteen ja tulleet ryhmätenttiin, joka suoritus heiltä puuttui. Hienoa, että pojat ottivat asiasta vastuun ja tulivat. He eivät olleet edellisellä tunnilla, jolloin valmensin opiskelijoita tenttiin. Tästä keskustelusta tuli sekä oppimis- että osaamisen tunnistamistilaisuus. Hyvä niin, saatiin neljä nuorta miestä kuiville.
Vointini muistuttaa jonkun verran kauan sitten potemani uupumuksen oloa. Vielä jaksan kuitenkin jotakin tehdä, mutta pelkään, että jaksaminen lopahtaa. Täytyy yrittää keskittyä arviointien ja rästien hoitamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti