Meillä joulu tapaa olla aika koetteleva kokemus. Joulu on eräänlainen vuoden huipentuma ja siihen liittyy kovasti odotuksia. Asiaa hankaloittaa usein se, että haluaisin saada arvioinnit käsistä, jotta voisin asettua joululomalle. Samaan aikaan on jouluvalmisteluja, joilla on luonnollisesti prioriteettia.
Joskus tapahtuu jotakin ylimääräistä. Tänä vuonna kamelin selän tuntuu katkaisevan vaimoni jalan linksahtaminen siten, että on hankala kävellä. Hain hänelle kyynärsauvat lainaksi Herttoniemen sairaalasta.
Sitten imuroin ja ilmapiiri tuntui lupaavalta. Sitten sain valmiiksi puolet aikomastani arviointiurakasta. En viitsi punnertaa väkisin nyt illalla vaan jätän loput suosisti huomiseksi.
Valitettavasti joulu tuntuu asettautuvan samanlaiseen uraan kuin usein aiemmin, vaikka asiasta on puhuttu. Laukaisiko sen tuo jalkavaiva vai onko tämä vääjäämätöntä? Ahdistava ilmapiiri yrittää saada vallan. Yhtäkkiä huushollin pikkuesineille pitäöytää paikat ja mitähän vielä.
isi l
Minua pelottaa ja ahdistaa. Lähtisinkö hotelliin vai saisinko jostakin turvapaikan?
2 kommenttia:
Heikki, uskon tietäväni tuon: ahdistuksen ja tarpeen vain päästä pois. Olet varmasti väsynyt eikä prioriteetteihin pitäisi sisältyä mitään ylimääräistä. Tuollaisessa joulun valmistelussa ei ole jälkeäkään rakkaudesta jota joulun juhla oikeasti pitäisi olla! Voi taivas sitä kaikkea suorittamisen "pakkoa". Näen, että yrität parhaasi jotta olisi "maassa rauha". Ole armelias myös itsellesi! Kutsutaan myös itsekkyydeksi, mutta terveelliseksi sellaiseksi. (Olen vuosien mittaan oppinut: eivät pölykoirat pure :D) Voimia & päättäväisyyttä! t. Heta
Kiitos Heta!
Lähetä kommentti