Transaktioanalyysi on vanha ja monelle tuttu tapa hahmottaa vuorovaikutussuhteita. Se soveltuu myös parisuhteiden analysoimiseen. Aikuisetkin voivat toimia erilaisissa aikuisten keskeisissä tilanteissa paitsi aikuisten myös lasten ja vanhempien tavoin. Ihanteellista on, jos aikuiset voisivat aina kohdella toisiaan kuin aikuisia.
Valitettavasti lapsuuden mallit voivat salakulkeutua parisuhteen vuorovaikutukseen. Toinen voi nousta katsomaan toista ylhäältä ja torua kuin lasta. Käskevä käyttäytyminen haavoittaa myös toista, koska se ei ole aikuisten kommunikaatiota ellei nyt sitten olla armeijassa. Osaavat esimiehetkään eivät nykyään komentele alaisiaan.
Jos kumppanille huudetaan, paasataan, puhutaan tylysti, häntä komennetaan, torutaan tai muuta vastaavaa, ajaudutaan terveen parisuhdevuorovaikutuksen ulkopuolelle. Kenenkään ei tarvitse tulla nöyryytetyksi parisuhteessa. Nöyryytetyn voi olla vaikea ymmärtää, mistä on kysymys. Hän ei ehkä ole tottunut käsittelemään aggressiivisia tunteitaan ja hän saattaa taantua lapsen asemaan. Ahdistaa kun torutaan. Voi seurata mykkyyttä, joka ehkä tulkitaan väärin. Kysymys voi olla siitä, että nöyryytetty ei vain löydä tilanteeseen luontevasti sopivaa tapaa vastata. Hänellä voi olla lapsuudesta jääneitä pelkoja vihaista vanhempaa kohtaan ja tuntemus voi palata. Jos kotona ei ole saanut osoittaa tunteitaan, hän voi ahdistua, olla hiljaa ja odottaa, että myrsky menee ohi.
Voi olla, että nöyryytetty tietää miten pitäisi käyttäytyä, mutta kokee, ettei jaksa. On helpompi olla puolustautumatta kuin yrittää aikuisen roolissa selvittää mistä on kysymys. Se voi olla myös vaikeaa, koska kumppanin väärä roolivalinta voi juontua hänen lapsuuden kokemuksistaan. Taustalla voinee olla käsittelemättömiä asioita.
Kumppani saattaa suorastaan kadehtia toisen ystäviä, joille puhutaan aikuisen roolissa, ja toivoa, että hänkin saisi enemmän sellaista osakseen.
Aikuinen saattaa myös taantua vikuroivan lapsen rooliin, kiukutella, uhkailla ja huutaa asioista, joille kukaan ei voi mitään. Tämäkin on haastava paikka, koska käsittääkseni kumppanin ei pidä nousta vanhemman rooliin ja ruveta ojentamaan "lasta". Paras olisi kai lähestyä aikuisen lailla tyyliin "Hei mietitäänpä asiaa yhdessä". Sekään ei ole helppoa. Se vaatii kypsyyttä ja sitä, että on sinut itsensä kanssa.
Yrittäkäämme käyttäytyä aikuisten lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti