On harmillista, että Suomi on niin suuri maa ja ystävät saattavat asettua asumaan kovin kauaksi toisistaan. Tapaamiset voivat olla harvinaisia eikä sosiaalinen media voi koskaan niitä korvata. Sitäkin suurempi on ilo, kun kohdataan.
Menneellä viikolla meillä oli yövieraan eräs vanha ystävämme. Voi melkein sanoa, että elämämme ei ollut entisellään hänen käyntinsä jälkeen. Kun toisensa tapaavat ystävät voivat rauhassa keskustella, luottamus vallitsee ja nuttu voidaan kääntää kumminkin puolin aivan nurinniskoin. Ystävä on viisas, tässä tapauksessa myös kokenut mielenliikkeiden ammattilainen, itsekin monivärisen elämän kokenut persoona ja kertoo omankin elämänsä kipupisteistä.
Menimme syvälle elämän varjoisiin osiin ja teimme löytöjä. Tällaisessa ystävyydessä on jotakin jylhän kaunista. Se on suuri lahja. Hän oli varva vasten halunnut tulla tapaamaan ja kertomaan omastakin elämästään.
Koimme perjantaina kaksi juhlahetkeä. Olimme saattamassa syöpäveljeäni hänen viimeiselle matkalleen. Juhlasta oli onnistuttu tekemään tapahtuma, josta kuvastui hänen persoonallisuutensa. Olimme saaneet illaksi sovitettua toisenkin tapaamisen, kun eräs kaukana asuva ystäväpariskunta tuli tapaamaan meitä palattuamme hautajaisista. Heitäkään kuten aiempaa yövierasta emme ole tavanneet moniin vuosiin. Hautajaisten ilta oli jo varttunut, joten tapaamisemme ei ollut erityisen pitkä, mutta hyvä näinkin. Hyvät ystävyydet jatkuvat kuin siitä, mihin viimeksi päästiin, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosia. Tästäkin iltahetkestä sai voimaa.
Minusta tuntuu, että tässä syövän jälkeisessä elämässä vanhojen ystävyyksien vaaliminen saa entistä tärkeämmän sijan. Elämä ei ole nekrologin rakentamista. Elämä on ihmissuhteita.
Kas sormi, sanoi sormikas ja ahmaisi.
Vaatimaton vaati maton.
Lyhytsatu: Pikku prinsessa käytti flanelliyöpukua, kun se oli niin mukava, vaikka säätytietoisuus olisi edellyttänyt silkkiä. Naapurikuningaskunnan pikku prinsessa tuli yökylään ja hänellä oli tietenkin silkkinen. Mikä neuvoksi, mietti prinsessa, häpäisen valtakuntani, kun minulla ei ole silkkistä. Sitten hän keksi ja sanoi, että suurissa valtakunnissa on muotia nukkua ilman yöpukua. Niinpä naperoprinsessat nukkuivat yönsä hyvässä sovussa napasillaan. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti