Olen jo lähellä loppusuoraa Chimamanda Ngozi Adichien teoksen Kotiinpalaajat lukemisessa. Pidän kovasti kirjasta. Se on viisas ja hienosyinen. Sitä lukemalla oppii myös uuden näkökulman kulttuureihin.
Päähenkilö asuu pitkään USA:ssa kunnes palaa takaisin Nigeriaan. Hän arvioi suorasukaisesti amerikkalaisen yhteiskunnan luokkajärjestelmää. Alimpana ovat mustat, sitten latinot jne. Ylimpää kastia ovat waspit (white anglo-saxon protestants).
Ei meillä suomalaisilla ole mitään aihetta nokan nirpistelyyn. Joku saattaa väittää ettei tämä ole luokkayhteiskunta, mutta kyllä luokat täältäkin löytyvät.
Luulen, että alimpana täällä ovat Romanian ja Bulgarian romanit. He joutuvat kerjäämään rahaa leipäänsä polvillaan kaduilla ja toreilla. Epäillään, että heidän taustallaan on rikollisryhmiä.
Luulen, että suomalaiset romanit ovat seuraava ryhmä. Heidän on miltei mahdoton saada työpaikkaa ja päästä tekemisiin muiden kanssa.
Ehkä seuraavana tulevat mustat. Minulla on sellainen tuntuma, että heidän on helpompi saada työtä kuin romanien. Heitä ei automaattisesti pidetä varkaina.
Voi olla, että maahanmuuttajista seuraava ryhmä on arabit, kurdit ja iranilaiset.
Niin sanotuista länsimaista tulevat maahanmuuttajat lienevät Suomessa samalla tasolla kuin tavalliset suomalaiset. Venäläiset ja muista entisen itäblokin maista tulevat taitavat olla hieman edellä mainittujen alapuolella.
Uskonnot tuntuvat myös saavan osakseen erilaisia arvostuksia. Minun hieman vaikea arvioida uskontoja tästä näkökulmasta, koska kuulun itse uskonnolliseen vähemmistöön. Arvelen, että hyväksytyimpia ovat tavanomaiset luterilaiset. Ahkeria kirkossakävijoitä voidaan jo hieman karsastaa. Agnostikotkin lienevät varsin hyväksyttyjä. Viherliberaaleja ateisteja tuskin kovin hyljeksitään. Saattavat olla aika äänekkäitäkin.
Jehovantodistajia ihmetellään. Körttiläisyys taitaa olla jopa bonus, kiinnostava identiteetin osa. Viidesläisiä ja helluntailaisia ei taideta paljon tunnistaa. Meitä vanhoillislestadiolaisia arvostellaan ainakin julkisessa sanassa, nauretaankin. Eilisessä Pressiklubissa tuli esiin ajatus siitä, että ääniä saisi lapsiluvun mukaan. Yksi keskustelija lohkaisi siihen, että hän vastustaa, koska silloin saataisiin lestadiolainen hallitus. Se tietenkin huvitti kaikkia keskustelijoita. En tiedä, voiko millekään muulle vähemmistölle nauraa samalla tavalla.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on kuitenkin se puoli, että sitä ei erota automaattisesti naamasta. Näin ollen saamme yksilöinä olla aika rauhassa. Joku, joka ei tunne taustaani, saattaa toki pöytäkeskusteluissa letkauttaa jotakin. Olen tosin saanut hyvin ystävällismielistäkin kohtelua osakseni. Joku työkaveri saattaa vaivihkaa näyttää jossakin tilaisuudessa, mistä saa alkoholitonta juotavaa.
Työhaastatteluissa vakaumuksestani voi olla etuakin. Ison perheen saatetaa ajatella aiheuttavan ahkeruutta. Alkoholittomuuskin saattaa olla bonus.
Muslimeihin saatetaan suhtautua hieman pelokkaasti, koska voidaan epäillä heillä olevan jotakin tekemistä terrorismin kanssa.
Nämä ovat subjektiivisia ajatuksiani. Saattavat olla pielessäkin.
Muutoin olen sitä mieltä, että pyhäinpäivä on pyhäinpäivä eikä mikään halloween.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti