#syöpä #terveys #kunto
Fyysisen kunnon ylläpitäminen lienee yksi syöpätoipilaan prioriteeteista. Liikkuminen vie voimia sinä päivänä, kun se tapahtuu, mutta varmaan se pidemmän päälle lisää niitä.
Kävin tänään pyöräilemässä Viikin aurinkoisilla pelloilla. Ison navetan suunnalla haiskahti aito lehmänlanta. Minusta on outoa, että jaksan polkea kuntopyörää aika hyvin, mutta luomupyöräily tuntuu raskaalta. Johtuukohan se siitä, että pitää välillä ponnistella ylämäessä, kun taas kuntopyörä tarjoaa sitä samaa vastusta ellei sitä vaihda?
Kun ajattelen luomupyöräilyä, fyysinen kunto tuntuu nousevan todella hitaasti. Muistan vielä, kuinka nopeasti juoksumatkan pituus nousi, kun nuorena miehenä aloin lenkkeillä. Nyt varmaan vaikuttaa kaksi tekijää, toipiluus ja ikä. Realiteetit on tunnustettava ja niiden mukaan on elettävä.
Olen jämähtänyt fyysisen kunnon nostamiseen, vaikka lihaskuntokin olisi tärkeä. Toivottavasti siihenkin joskus innostun.
Henkisen kunnon tila tulee esiin siinä, että ei tahdo välillä muistaa tavallisiakaan sanoja. Sitä ei ehkä voi erityisesti treenata. Tai no, tekeväthän monet ristisanatehtäviä ja se kai virkistää aivoja. Luulen, että minun tapauksessani on nyt syytä yrittää antaa aivojen levätä. Ehkä tuon vireysharjoittelun aika tulee myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti