Syövän sairastaneiden sopeuttaminen

Olen kiitollinen siitä, että eräs syövän kokenut jaksaa sparrata minua eteenpäin oman sairaushistoriani pohjalta. Hän rohkaisee kovasti minua osallistumaan jollekin syöpäyhdistysten kurssille. Hän on varmaan aivan oikeassa. On lohdullista kuulla, että hänkin oli kolme vuotta väsynyt syövän jälkeen, mutta sitten voimaantunut.

Suomalainen käytäntö on sellainen, että terveydenhuolto hoitaa syövän ja sitten syöpäyhdistykset kuntouttavat. Minä olen edelleen Syöpäklinikan potilas, koska seuranta jatkuu viisi vuotta. Olen käynyt vaimoni kanssa Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksessä Liisankadulla, mutta en ole tullut tarttuneeksi syöpäpotilaiden kuntoutuspalveluihin. Se johtuu varmaan siitä, että jaksoin tehdä työtäni viime lukuvuoden kolme viimeistä jaksoa. Kuvittelin kai, että olen kutakuinkin parantunut.

Kuntoutuskursseja on tarjolla runsaasti. On eri syöpätyypeille tarkoitettuja, taidepainotteisia, liikuntaan motivoivia ja sellaisia, joihin voi osallistua myös joko puoliso tai joku muu läheinen. Viimeksi mainitut näyttävät olevan viisipäiväisiä ja puoliso/muu osallistuu kahteen viimeiseen päivään. Kuulostaa hyvältä. Pariskunnat voivat yhdessä tuunata elämäänsä syövän tuomaan viitekehykseen.

Kursseilla pyritään parantamaan ja turvaamaan toimintakykyä. Niillä pyritään myös voimaantumaan sairauden kanssa elämiseen, saadaan tietoa tärkeistä aiheista, opetellaan terveitä elämäntapoja, opitaan keinoja selvitä työssä ja arjessa sekä luodaan vertaistukiverkostoa kotiseudulle.

Kurssien runsaus ja sopeutumistavoite kertovat siitä, että syövästä jää seuraamuksia ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Siinä on minulle koulua täksi syksyksi.

Yritämme päästä puolisoni kanssa jollekin sopivalle kurssille.