#syöpä #terveys #kuntoutus
Yritimme vaimoni kanssa metsästää syöpäyhdistysten sopeutumiskursseja aamupäivällä. Ei onnistunut tälle vuodelle. Ohjelmassa on vielä kaksi kurssia alle 68-vuotiaille syövän kokeneille tälle vuodelle. Kurssit ovat viisipäiväisiä ja niihin liittyy myös kahden päivän osuus puolisolle tai muulle tukihenkilölle. Omalla kustannuksella kumppani voisi olla myös koko kurssin ajan.
Valitettavasti Ylihärmässä pidettävään ei ole riittävästi osallistujia ja Joensuun suullilla oleva on jo peruttu kysynnän puutteessa. Turun seudulla olisi taidepainotteinen, mutta se on täynnä ja ihmisiä on jonossakin.
Vaimoni sai todella hyviä ohjeita Joensuussa vaikuttavalta syöpäyhdistyksen hoitajalta. Toipuminen vie kaikkiaan viisi vuotta. Psyyke laahaa jäljessä jopa kolme vuotta. Fyysinen jaksaminen heittelee. Välillä jaksaa, mutta välillä ei yhtään.
Kun on saanut aivoihin sytostaatteja, seuraa pitkäksi aikaa kognitiivista heikentymistä, väsymystä, hitautta, muistivaikeuksia.
Ei saisi verrata jaksamistaa siihen, mitä se on joskus ollut. On saatu uusi elämä ja pitää alottaa alusta.
Ei voi vahvistua, ellei anna itselleen lupaa olla heikko.
Olen ilmeisesti mennyt töihin liian nopeasti ja kevään raskaat jaksot kostautuvat nyt.
Kiltillä ihmisellä - ja sellainen olen - menee pidempään hyväksyä se, että syövän jälkeisiin väsymyksiin pitää ottaa pitkä loma.
Minun tämänhetkiset oireet puhuvat pitkän loman puolesta.
Sopeutumiskurssit ovat raskaita ja sellaisen jälkeen pitäisi olla viikon loma.
Läheisyys on tärkeää syövän jälkeen, koska alitajunta on pitänyt pelossa.
Suositteli myös vertaistukea.
Piti minua tyypillisenä tapauksena miespotilaista. Yritän liikaa.
Kai tässä on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen. On kummallista, että Syöpäklinikalla ei kerrota, mitä on tulossa. Asiat pitää osata itse kaivaa esiin ja ymmärtää olla yhteydessä syöpäyhdistyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti