Vaaran vuodet eivät olleet vaaran vuosia

Kalle Haatanen on haastatellut tutkija Antero Holmilaa ohjelmassaan, jonka teemana on Suomi sodan jälkeen. Holmila on kirjoittanut Simo Mikkosen kanssa teoksen Suomi sodan jälkeen: pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-1949.

Ohjelmassa tuli esiin kiinnostavia asioita mainitulta ajalta. Sodan jälkeistä aikaa on totuttu kutsumaan vaaran vuosiksi. Ilmaisun takana on olettamus siitä, että Neuvostoliitto halusi vielä tuolloinkin vallata Suomen. Holmilan mukaan tilanne ei ollut sellainen. Neuvostoliitolle oli tärkeää, että Suomi pystyi maksamaan sotavelkansa ja talousjärjestelmän oli parasta olla sellainen, että tämä olisi mahdollista. Neuvostoliitto ei hyväksynyt edes kommunistien liian laajaa lakkoilua Suomessa ja syy oli sama.

Holmila toteaa, että Suomi osoitti kesällä 1944 Neuvostoliitolle, että Suomea ei kannata vallata. Sen jälkeen Neuvostoliitto ei sellaiseen pyrkinyt.

Suomen vallankumousta pidettiin Neuvostoliitossa mahdollisena siinä tapauksessa, että se tapahtuisi Suomen kommunistien johtamana. Näitä pidettiin kuitenkin liian heikkoina ja kokemattomina siihen toisin kuin itäisen Keski-Euroopan maissa, joissa kommunistit olivat olleet jo sodan aikana tositoimissa taistellessaan vastarintaliikkeessä.

Holmila sanoo, että on evakkojen asuttamisesta on haluttu antaa liian positiivinen kuva, vaikka se olikin ansiokas projekti verrattuna monen muun maan vastaavaan. Karjalaisia kuitenkin vieroksuttiin murteen vuoksi eikä heitä haluttu asuttaa ruotsinkielisille seuduille. Olenkin ihmetellyt, miksei isovanhempiani sijoitettu mihinkään merenrantapitäjään, koska nämä olisivat voineet jatkaa myös kalastusta joka oli yksi heidän elinkeinoistaan. Heidän Kannakselle jäänyt tilansa rajoittui Laatokkaan. Suuressa osassa merenrantakuntia oli kielienemmistö ruotsi eikä niiden tilannetta haluttu muuttaa siirtoväen asuttamisella. Näin moni Laatokalla kalastanut jäi ilman mahdollisuutta soveltaa taitojaan uudella kotiseudulla.

Ohjelmassa todetaan myös, että karjalaiset eivät asettuneet paikoille, johon he muuttivat, vaan sen jälkeen seurasi uusia muuttoja ennenkuin he asettuivat aloilleen.