Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mikä minusta tulee isona?


Näin osa-aikaeläkeläisenäkin tulee miettineeksi, mikä minusta tulee isona. Tämä vaihe on siirtymää, jonka jälkeen voin päättää, jäänkö kokonaan eläkkeelle vai jatkanko työtä päätoimisesti.

Tässä välivaiheessa minulla ei voi olla sivutuloja, mutta eläkkeellä voi. En tosin nyt jaksaisikaan sellaisia ansaita.

Jos haluan, voin jäädä eläkkeelle kesällä 2017. Siihen ei ole täyttä kahta vuottakaan. On todella vaikea arvioida, millaista ihanteellinen eläkkeellä oleminen olisi. Nykyisissä eläkepäivissä viehättää kiireettömyys. Voin puuhastella mitä huvittaa sitä tahtia, kun haluttaa. Toivon, että verkkainen puuhastelu lataa minua työpäiviin.

Kukaan ei osaa sanoa, olenko voimaantunut mahdollisten eläkepäivien alkuun mennessä. Aloitanko oloneuvoksen päivät kemoaivoisena.

Oli niin tai näin, toivoisin, että eläkeaikanakin minulla olisi jokin kiinnostava puuha, joka pitää elämässä kiinni. Sellaisesta haaveileminenkin olisi hyväksi nykyisessä vaiheessa.

Taiteen tekeminen on minulla ollut tuollainen tulevaisuuden näkymä. Tällä hetkellä se ei tunnu selvältä. Voi olla, että se vielä nostaa päätänsä.

Luultavasti voisin tehdä koululle tuurauskeikkoja, jos haluan. Se olisi ihan mielekästä hommaa, mutta se ei olisi uuden rakentamista.

Tällä hetkellä blogin kirjoittaminen ja videoiden tekeminen viihdyttää. Kun aikaa on enemmän, voisin vaimoni lailla kirjoitella juttuja tarjottavaksi lehtiin. Bloggaamisen jatkuminen riippuu lukijoistakin. Kiitos teille, jotka luette tätä ja teette kirjoittamisestani mielekästä.

Olen myös ajatellut, että voisin tehdä videoita häistä, hautajaisista ja sen sellaisista kohtuullista palkkiota vastaan. Teknistä puolta pitää vielä kehittää, mutta uskon, että kerronnallinen ote videoinnissa alkaa minulla kehkeytyä.

Kun opiskelijat ovat tehneet minusta lyhytdokumenttia, mieleeni on tullut, että voisimme vaimoni kanssa tehdä sellaisia halukkaille. Hän vetää elämäkertakirjoittamisen ryhmiä ja siten hänellä on syvä näkemys aihepiiriin. Video olisi vaihtoehto tekstille. Tarina tulisi dokumentissakin päähenkilöltä puheen muodossa. Voisi sopia sellaisille, joilla ei pysy kynä kädessä, mutta juttu luistaa.

Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka kemoaivoni eivät elpyisikään, voisi niillä kuitenkin jotakin vielä tehdä. Mielekäs puuhailu voisi olla niille hyväksi. Tahtia voi sovittaa voimien mukaan.


Ei kommentteja: