Toivottavasti muistini ei jatka heikkenemistään tätä tahtia. Kohta en muista nimeänikään. Onneksi alkoi syysloma.
En usko dementiaksi. Väsymystä sen täytyy olla.
Hankalaa, kun työnjakomme menee niin, että minä teen enemmän palkkatyötä ja vaimoni kotihommia. Mitä tehdä, kun hän on kyllästynyt ja minä väsynyt?
Silloin, kun sairastin syöpää, olin sentään ajoittain pois jaloista. No, sitä ei voi toivoa ratkaisuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti