Filmi versus sarjakuva

Ei tarvinnut kuntopyöräillä kalsareisillaan. Kevyt varustus riitti. Töihinlähtöimitaatiota kuvattiin monessa osassa.

Uloskin mentiin. Kuvattiin tuloa alaovesta ulos, niin myös kalliolla ja naapuritalon seinustalla seisomista sekä käsien laittamista tuumausasentoon.

Ääntä tallennettiin kuntopyörästä. Läppäriruutuakin kuvattiin, kun tuli historiallista ohjelmaa Areenasta. Tapanani on katsella kyseisen palvelun ohjelmia kuntopyöräillessäni.

Kun olen seurannut nuorten opiskelijoiden puuhia, olen huomannut, että sarja- ja elokuvan tekemisessä on samankaltaisuuksia. Elokuvaankin saatetaan nostaa lähikuvaa jostakin yksityiskohdasta. Sarjakuvassa voidaan käyttää monta ruutua jonkin hahmon olemisen kuvaamiseen eri suunnista. Elokuvaan tämä pätee myös. Siinä ne ovat eri suunnista kuvattuja pätkiä. Tunnelmaakin voidaan kuvata sekä piirroksella että videolla.

Otin havaintoni esiin illalla sarjakuvakurssilla. Opettajamme Hagelberg totesi, että aiheesta voisi puhua pitempääkin. Yksi selvä ero on. Elokuvissa ei käytetä kertojan ääntä. Niissä ei myöskään kuvata tunteita kerronnallisesti. Ne näytellään. Hagelbergin mielestä sarjakuva on lähempänä kirjallisuutta.