Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 9. lokakuuta 2015

Viimeinen elokuvasessio


Tänään meillä oli opiskelijatrion kanssa viimeinen kuvaussessio. He ottivat vielä ääntä ja kuvaa parvekkeeltamme. Lisäksi "hiljaisuutta" olohuoneestamme. Sitä saatetaan tarvita, jos videoon tulee katkoskohta, johon tarvitaan luonnollista hiljaisuutta. Täysi äänettömuus pomppaisi korviin.

Opiskelijoilla oli valmiiksi katsottu paikka, jossa jatkettiin kuvaamista. Ajoimme Itäväylää Mellunkylän ohi ja käännyimme pienelle tielle. Tulimme niitynlämpäreelle, jota puut ympäröivät.
Siellä kuvattiin, kun kävelin hitaasti niityn poikki kohti kuvaajia. Kävelyyn meni pari kolme minuuttia. Se kuvattiin kaksi kertaa.




Kyselin, näytänkö humalaiselta, kun hitaasti käveleminen oli pikkuisen epätavallista ja vielä epätasaisella alustalla. Kävely kelpasi.

Niitylle laitettiin kameroilta piiloon yksi mikrofoni taltioimaan askeleiden ääniä.

Sitten kuvattiin vielä lähikuvaa seisten ja kävellen. Jalkojakin kuvattiin.

Ilta hämärtyi, mutta valon määrän vaihtelua voidaan osittain korjata, sanottiin.

Tarkoituksena oli vielä kuvata minua ajamassa Mersuamme, mutta autenttisuudesta tingittiin sen verran, että ajoin yhden trion jäsenen Smartia.




Erityisesti tällä kerralla tunsin kokevani, millaista filmitähden homma on. Odottamista ja sen tekemistä, mitä käsketään. Minun ei kuitenkaan ollut tarvinnut opetella vuorosanoja.

Koen oppineeni ja saneeni ideoita omiin videojuttuihin tästä yhteistyöstä. Sen tosin tiedostan, että paljon on  vieläoppimista.

Meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Kutsuin heitä käymään toistekin. Lupasivat tulla näyttämään valmiin videon.

Ei kommentteja: