Toissapäivänä tulimme Vaasasta. Eilinen meni enimmäkseen sarjakuvanovellia kirjoittaessa ja illalla olin kurssilla.
Tänään kai maksan noista kiireistä, kun mieli on alavireinen. Olisi muutamia hoidettavia asioita, mutta ryhtyminen tuntuu vaikealta. Ajattelin piirtämistäkin, mutta tuntuu, ettei siitä tule mitään.
Luin kuitenkin kirjan Suomi sodan jälkeen loppuun. Poljin sitten kuntopyörää puoli tuntia. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että teen tuon polku-urakan jokaisena päivänä maanantaista perjantaihin. Ei se täysin onnistu, kun välillä ollaan reissussa ja joskus muutoin liian kiire, mutta aika hyvin kuitenkin. Suojele tapaa niin tapa suojelee sinua, sanotaan.
Katsoin pyöräillessäni dokumentin Stella Polariksesta. Kyse on operaatiosta, jossa Neuvostoliiton vastaisen sodan loputtua siirrettiin radiotiedustelussa käytettyjä laitteita, niissä tehtävissä syntynyttä materiaalia ja tiedustelua tehneitä sotilaita perheineen Ruotsiin. En ole tainnut ennen tiedostaa, että väkeä siirrettiin niin paljon, mahdollisesti peräti 750 henkeä. Jonkin verran siirrettyjä tiedustelumiehiä palkattiin Ruotsin tiedustelun leipiin. Suuri osa heistä palasi aika pian takaisin Suomeen. Tiedusteluhenkilöitä pidätettiin, mutta heitä ei tuomittu. Sörkan vankilassa ollessaan heillä oli yhteys keskenään, koska morsetus osattiin. Yhteysväline oli vesijohto. Ruotsista tiedustelumateriaalia myytiin niille ulkomaisille tahoille, jotka olivat valmiita maksamaan. Kohtalon ironiaa on, että USA:han päätynyt materiaali lähetettiin Moskovaan. Liittolaisia, kun oltiin.
Aiheesta lisää: Operaatio Stella Polaris - Wikipedia.
Tämäkin on tapa, että kirjoitan päivittäin blogiani. Ehkä tämäkin suojelee. Ainakin tämä auttaa väsynyttä mieltä, joutenolo kun on minulle niin hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti