Maailma dokumentoituu

Hesarissa on pitkä juttu ihmisen muistin epäluotettavuudesta. Ihmisiä voidaan aika helposti manipuloida muistamaan jotakin, mitä ei oikeasti ole tapahtunut. Silti oikeudessa jaetaan tuomioita, jotka perustuvat todistajalausuntoihin.

Julkisilla paikoilla tapahtuneiden rikosten selvittämistä helpottaa se, että valvontakameroita on jokapuolella. Jos suuressa yleisötilaisuudessa tapahtuu jotakin, asian selvittämistä helpottavat yleisön ottamat lukemattomat videot ja valokuvat. Taannoisessa Bostonin maratonissa tapahtunutta attentaattia jopa selvittivät tavalliset ihmiset kuvamateriaalin ja sosiaalisen median avulla. Tästä kertoo Docventures -dokumentti The Thread.

George Orwellin dystopiassa Vuonna 1984 kaukokaihdin valvoo ihmisiä. Jos ihminen on aktiivinen internetissä, hän jättää runsaasti jälkiä itsestään ja näiden avulla voidaan tutkia hänen tekemisiään. Pankkikortin ja kännykän käyttöjäljet tarjoavat lisäinformaatiota. Näillä ei voi kuitenkaan seurata ihmisten ajatuksia, kuten kaukokaihtimella muistaakseni voi.

Digitaaliset videokamerat pienenevät ja sähköisen tiedon säilyttäminen halpenee. Tämän perusteella voisi päätellä, että jonakin päivänä ihminen voisi videoida varmuuden vuoksi lähes koko elämänsä. Kamera voisi olla vaikka rintanapissa tai otsapannassa ja taltioida kaiken, mitä tapahtuu. Otsakameroillahan jo esimerkiksi urheilutapahtumiin osallistuvat voivat tallentaa oman kokemuksensa.

Oikeudenistunnoissa katsottaisiin kaikkien osapuolten videot käsitellystä tapahtumasta. Luulisi syyllisen määrittämisen olevan helpompaa kuin nyt. On kokonaan eri kysymys, haluammeko tätä.

Voihan niinkin käydä, että valvontakameroita asennetaan kaikkiin mahdollisiin tolppiin, pylväisiin ja seiniin taltioimaan tapahtumia eri suunnista.

Ainakin kertyy runsaasti video- ja kuvamateriaalia kertomaan kustakin ajasta jälkipolville.