Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 19. marraskuuta 2016

Äijä osti punaiset housut

Minä olen äijä. En sataprosenttinen, mutta jonkin tason pitoisuus minulla on. Verkkopaitasillaan en esiinny.


Vaimoni osaa asustaa itsensä kauniisti. Arvostan kovasti tuota piirrettä. Minä en tahdo saada itseäni vaatekauppaan. Sen varmaan arvasittekin. Vanhempani ovat olleet huolellisia pukeutujia. Minä olen kai mutaatio.

Olen herännyt. Vaimoni sanoo, että on kohteliasta muita kohtaan pukeutua kunnolla. Totta se on. En minä tosin aivan hampuusi ole ollut. Olen halunnut olla säästäväinen. Ympäristön kannalta tuntuu järkevältä kuluttaa tavarat loppuun. Ruotsalaistyylinen huolellinen pukeutuminen edellyttää, että vaatteet ovat aika uusia. Sillä on oma hintansa. Laatukin on tärkeä asia.

Ainakin on fiksumpaa pukeutua siististi kuin heittää ruokaa roskiin.



Olin ehdottanut vaimolleni, että voisimme mennä ostamaan minulle uudet housut. Kun tulimme Gigantista, vaimoni meni Suomalaiseen ja minä suoraan Haloselle. Vaimoni tulisi perässä.

Halosesta on tullut vaateostosteni kantapaikka. Arvostan erityisesti siellä saatavaa hyvää palvelua. Minusta on mukavampaa ostaa vaatteita, kun joku avustaa. Halosella on hyvä lajitelma ja valikoima tällaiseen varttuneeseen makuun. Saatavuus on minun kannaltani hyvä, kun myymälä on Itiksessä. Hinnatkaan eivät ole kohtuuttomat. Halonen on virittänyt kilpailukeinot hyviin asentoihin. Brändi ei ole kovin flashy, mutta on rakentunut minun mielessäni hyvien kokemusten kautta.



Löysin nopeasti rekeistä kivan vihreät housut. Niitä oli vain yksi kappale. Koko vaikutti liian pieneltä. Silmaäilin muitakin malleja, mutta en löytänyt erityisen kiinnostavia. Yksi myyjätär oli jo ilmoittautunut olemaan käytettävissä. Kävin pyytämässä apua. Myyjätär arveli, että vihreät voisivat sopia. Hän oli oikeassa. Sovituskopissa oli kanoottipari, joiden avulla housuja saattoi mallata. Kengät olivat tuollaiset eteentyrkyttäytyvät. Malli alkoi kiehtoa mieltäni.

Minulla on mustat kengät kevät-, kesä ja syyskäyttöön. Ne ovat olleet minulla monta vuotta. Panostin aikoinaan laatuun. Ne ovat Lloydsit, aika kalliit. Kengät ovat olleet kestävät, mutta ikä alkaa näkyä. En voi väittää hoitaneeni niitä. Tänään saavat lankkia ristiäisiä varten.

Päätin ottaa vihreät housut. Myyjätär antoi ammattimaisesti ymmärtää, että voisimme katsella muitakin housuja. Minä olen monotoninen äijä, jolle riittävät yhdet tavalliset housut ja yhdet mustaan pukuun liittyvät. No, jotakin pitää olla panna jalkaan, kun arkihousut ovat pyykissä. Vanhat kelpaavat sellaisiin tilanteisiin. Sanoin, että kunhan ei punaisia.

Lähdimme kierrokselle. Eräässä rekissä oli lappapuuroon vivahtavia punaisia housuja. Väri alkoi kiehtoa, mutta samalla hirvitti. Sopiva koko löytyi. Vaimoni ilmaantui paikalle. Hän muistutti minun ostaneen värikkäitä paitoja ensimmäisen syöpäni jälkeen. Halutti, mutta emmin. Pyysin vaimoani päättämään. Näytä että olet elossa, hän sanoi. Kävelin tulisen viivan yli.

Kun olimme maksamassa, vaimoni muistutti, että kanta-asiakaskorttini on kirjoitettu virheellisesti Heidi Honkalalle. Kuinkas sattuikaan.

Myyjätär ehdotteli paitojen katsomista. Ostin kumpiinkin housuihin sopivan paidan, kun nyt oli hyvä keli.

Halosen kenkämyynti on tilapäisesti toisaalla, Itiksessä kuitenkin. Kävimme ostamassa minulle kanoottiparin.



Jätin molemmat housut lyhennettäviksi. Pian minulla on yhdet, joiden sisäpuolella sirisevät lukemattomat kolibrit.

Ajatus punaisten housujen käyttämisestä aiheuttaa suorastaan fyysisiä vieroitusoireita. Ihmisiä kehotetaan vierailemaan epämukavuusalueillaan. Sellaiselta tämä tuntuu. Ainakin lapseni saavat hupia.




6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mies alkaa palata elämään... :-)

Lissu kirjoitti...

Kyllä tykkään!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Matti.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Lissu.

Unknown kirjoitti...

Hyvä hyvä! Elämä ! Se voittaa! T. Rauni

Heikki Honkala kirjoitti...

Toivotaan, että on sen merkki. Vieläkin arveluttaa.