Sitä Kukkenheimiä vaan pukkaa

Case Guggenheim on mielenkiintoinen. Epätieteellinen mielikuvani on, että myönteiset kannat perustuvat mahdollisiin taloushyötyihin ja kielteiset asenteisiin, joista on vaikea saada selvää.

Hesarissa oli tänään laaja artikkeli aiheesta. On hienoa, että hankkeesta tuodaan esiin erilaisia näkökulmia nyt kun aihe on kuuma. On eri asia, paljonko niillä voidaan vaikuttaa Helsingin päättäjiin. Hesarillakin saattaa olla asiassa oma agendansa.

Hanketta epäillään rahastukseksi. Guggenheim on kuitenkin voittoa tavoittelematon säätiö. Museon juuri on kai Solomon R. Guggenheimin taidekokoelmassa. No ei pahalta kuulosta.

Sellaista sopimusta on kohtuullista pitää hyvänä, jossa kumpikin osapuoli - siis amerikkalainen säätiö sekä Helsinki ja sitä kautta muu Suomi - voittaa.

Luulen että Suomen taidemaailmassa vaikuttaa vielä 70-luvun vasemmistolaisuuden henki. Tuntuu, että oikeistolaisesti ajattelevat ovat vieläkin alakynnessä. Kuvataiteilija Osmo Rauhala on poikkeus alalla, sillä hän liputtaa Guggenheimin puolesta. Muistan 70-luvusta sen, että jos halusi itseään pidettävän fiksuna, ei pitänyt juuri metelöidä läntisillä kannoilla. EY eli EU;n edeltäjäkin oli epäilyttävä.

Taidekriitikko Otso Kantokorpi toteaa Hesarissa, että "Emme tarvitse institutionaalisia palatseja vaan ihmisen kokoista taidetta". Voisiko joku suomentaa? Niin, lasten taide on riemastuttavaa. Nämä kukkisrahat voitaisiin panna sen edistämiseen. Hyvää oloa ja itseilmaisua.

Maailmassa etenee voimalla nationalistinen maininki. Voisiko Guggenheim-kritiikki pitää sisällään jotakin syvällä uinuvaa ja vain paikoin esiin pilkahtelevaa? Voi se olla myös syvää eetosta suomalaisen olemuksen olennaisuuden puolesta.

Olisi hienoa, että helsinkiläisellä paraatipaikalla olisi jotakin perisuomalaista, jonka maine tunnettaisiin laajalti kautta maailman. Mitä sellainen voisi olla? Saunamuseo? Jokin kalevalainen elämysmaailma?

Guggenheimissä suunnitellaan esiteltävän muun mukana suomalaista arkkitehtuuria ja muotoilua. Suomalainen design osa meidän identiteettiämme. Sen kukoistuksesta on kuitenkin kulunut vuosikymmeniä. Mahtaako sen historiasta irrota laajalti kiinnostavaa aineistoa kovin moneen rakennukseen? Hyvän kokonaisuuden aiheesta saa kuitenkin. Vahinko ettei taannoinen menestys synnyttänyt pitkää kantoaaltoa. Helsingissä on jo Designmuseo. Arkkitehtuurin puolelle suomalaisesta jugendista riittää kerrottava, samoin Alvar Aallosta. On Suomessa muutakin kiinnostavaa aiheesta, vaikkapa Teollisuuskadun kohteet. Voisivatko nämä teemat kantaa täysin suomalaisin voimin nostettavaa uutta museota maineeseen, jos Guggenheimin sijaan paikalle rakennettaisiin sellainen? Mene tiedä. (lisätty 29.11.)  

Monet myönteisistä Guggenheim-kannoista tuntuvat perustuvan kansalliseen itsekkyyteen. Miten voitaisiin ohjailla rahavirtoja mahdollisimman paljon muualta Suomeen? Hanketta ajatellaan voimakkaasti matkailun houkuttimena. Se on inhimillistä eikä vain suomalaista ajattelua.

Onko sillä merkitystä millaisten asioiden parissa me suomalaiset vietämme aikaamme? Onko merkitystä sillä, että suomalaiset koululais- ja opiskelijaryhmät voisivat vierailla tutustumassa maailmantaiteeseen?

No niin. Mitä taide ylipäätään on? Sehän on bisnestä, ainakin silloin kun se menestyy. Rembrandt teki rahaa teoksillaan niin kauan kuin oli muodissa. Picasso ymmärsi kovasti rahan päälle, vaikka taisi joskus kannattaa kommunisteja. On ihan hyvä pohtia, onko taiteen näkemisessä mitään mieltä. Moni nykytaiteen näyttely jättää näkijänsä ymmälleen. Mikä on sen juju, että tämän hetken tähtitaiteilija Damien Hirst, on hoksannut laittaa hain johonkin liuokseen ja näytille? Hän on ansainnut teoksillaan suuria summia.

Yksi taidenäyttelyissä käymisen motiivi on se, että voi alleviivata omaa persoonaansa. Taiteen harrastaminen on merkki sivistyksestä. Sellainen minäkin olen.

Mukavaa että olen tullut käyneeksi näyttelyissä. Joskus museossa tulee sellainen olo, että tuntee jollakin tavoin tulleensa kosketetuksi. Tulee mieli itsekin tehdä. Olen tullut tehneeksi. Voisiko tällaisillakin asioilla olla merkitystä?

Tämä Guggenheim olisi varmaan liian helppo. Eikö todellinen uroteko olisi rakentaa Palacen eteen suomalaisen taiteen mekka. Valikoitaisiin näyttelyihin äärimmäisen tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden teoksia ja rummutettaisiin maailmalle heidän työnsä tuloksia. Tehtäisiin tästä niin upea juttu, että se vetää väkeä myös Kiasmaan ja muihin museoihin. Vai ...? Olisitko valmis sijoittamaan hankkeeseen varojasi?

Valtiovarainministeri on taas ollut huolissaan Suomen taloudesta. Niin valtiovarainministerien pitääkin Suomessa. Suosittu valtiovarainministeri on Suomen tilaa valittava valtiovarainministeri. Olisiko mukavaa, jos täällä olisi joskus pöhinää?

Montako vuotta viimeisestä jääkiekon maailmanmestauudesta. Niin, ei se kovin iso laji ole, ainakaan jos verrataan jalka- tai koripalloon. Suomi on siinä aika hyvä.

Niin, Slush kuulostaa oikein hyvältä jutulta, kun bisneksestä puhutaan.

Madonnakin on kai amerikkalainen ja rikas.