Onko yksityinen raha pahaa

Lääketieteellisen tiedekunnan varainhankinnasta soitettiin tänään ja minua haastateltiin syöpähistoriastani, muustakin.

Miksi lyödä rumpua yllä mainitun organisaation puolesta?

Kun Helsingin uuden lastensairaalan yksityisrahoitus nousi otsikoihin, olin vastahakoinen idealle. Ajattelin, että hyvinvointiyhteiskunnan on pystyttävä maksamaan kyseisen kaltainen laitos julkisista eli verovaroista. Olen tullut toisiin ajatuksiin.

Sairastuneiden lasten mahdollisimman hyvä hoito on niin tärkeä asia, että jos yksityinen rahoitus  nopeuttaa sitä edistävän sairaalan saamista käyttöön, nämä rahat ovat tervetulleita. Olen kuullut, että yksityisen rahan osuus on vähemmän kuin julkisen joten oletan, että julkinen sektori dominoi päätöksenteossa.

Kaikkien julkisten palveluiden korvaaminen sponsorirahoitetuilla palveluilla olisi kauhistava ajatus, koska yritysten raha ei ole pyyteetöntä. Sponsoroimalla pyritään saamaan sellaista julkisuutta, joka edistää yrityksen liiketoimintaa. Olisiko kunnan jätehuolto tai alkoholistien laitoshuolto houkuttelevia sijoituskohteita? Yhteiskunnan toimintojen rahoitus ei saisi olla sattumanvaraista. Tosin yllättävätkin kuviot saattavat joskus toimia.

Yliopistojen rahoitus toimii nähdäkseni siten, että jos tietty tiedekunta saa hankituksi sponsorirahaa miljoonan, yhteiskunta antaa ylimääräisen miljoonan sen kylkeen. Tilanne on kieltämättä sellainen, että yksityinen sektori pääsee tässä määräämään miten julkinen miljoona sijoitetaan. En ole varma, mutta uskon, että tällainen koskee nimenomaan yliopistojen tutkimusta eikä esimerkiksi perusopetusta.

Yritysten sponsorointikustannukset ovat verovähennyskelpoisia, jos ne edistävät yritysten liiketoimintaa. Pyyteetön avustusraha on tavallaan jalompaa, koska se maksetaan tuloista, joista verot on jo maksettu eli yhteiskunta on hyötynyt.

Jos yksityinen ihminen lahjoittaa varoja esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan hyväksi, hän ei voi vähentää lahjoitustaan verotuksessa. "Jaloa" rahaa siis. Tietenkin hän on voinut järjestellä veroprosenttinsa hyvin edulliseksi monimutkaisten Caymansaarikuvioiden avulla, mutta ei mennä siihen.

Huomaan, etten vielä saanut ajateltua tätä asiaa kokonaisvaltaisesti valmiiksi. Intuitiivisesti tunnen kuitenkin, että yksityinen rahoitus Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan syöpätutkimukseen on hyvä asia. Korkeatasoiseen toimintaan sijoitettu euro on todennäköisesti tehokas. Lääketieteellinen kehittyneisyys on hyvä siivu Suomen maabrändissäkin. Korkeatasoinen syöpätutkimus auttaa ennen kaikkea syöpäpotilaiden hoitoa.

Tätä asiaa on vielä ajateltava.