Ajattelen nuorta ystävääni, joka kamppailee syövän kourissa. Sain häneltä viestin, jossa hän kertoi, että hänen päivänsä ovat kai luetut. Kiitteli tuesta. Seuraava viesti oli toiveikkaampi. Hän on elänyt ainakin viime keväästä asti kuolema näköpiirissään. Välillä toivo on kadonnut. Sitten on taas kokeiltu jotakin hoitoa. Oikeaa täsmälääkitystä ei ole löytynyt, mutta elämä on jatkunut.
Hänen nuori elämänsä on ollut kauhea ja se ei ole johtunut terveydestä. Jos minulla olisi voima muuttaa mennyttä, tässä olisi kohde. Hän on ollut sisukas ja toivo paremmasta on kantanut häntä. Toivon voima on ihmeellinen. Nyt hän katselee kaksikymmentäviisivuotiaana kuoleman rantaa ja toivo pilkahtelee yhä. Hän meni äsken kihloihin.
Mitä voin tehdä hänen hyväkseen?
Voin vain rukoilla ja lähettää viestejä. Jos minulla ei olisi uskoa, en voisi rukoillakaan. Usko, toivo ja rakkaus, elämän perusarvot.
Taivaallinen isä
Anna ihmeen tapahtua
Anna Venlan parantua
Anna hänen kokea kaunis elämä
Jos hänen aikansa on lähellä,
anna hänelle sitä mitä hän eniten tarvitsee
ja korjaa hänet lempeästi Taivaan kotiin
Muista myös hänen kihlattuaan
Tapahtukoon sinun tahtosi
Hyvä lukijani. Jos uskot rukouksen voimaan, jaa tämä huokaus kanssani.
Venlan nimi on muutettu
2 kommenttia:
Jaan huokauksen kanssasi. Voisit lähettää tämän kauniin, puhuttelevan tekstin myös Päivämiehen toimitukseen. Olisi julkaisukelpoinen ihan tällaisena.
Kiitos Taina, mutta johan se tuli tässä julkaistuksi.
Lähetä kommentti