Vanheneva mies Vanheneva mies -projektiin

Virpi Piippo kävi haastattelemassa minua Vanheneva mies -projektiin. Hän on ajatellut, että kyseessä on kohderyhmä, joita ei paljoa muisteta.

Ilmeisesti olen aika sopiva marsu tähän, koska olen sairastanut syövän, minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, epäillään astmaa, pohdin eläkeasioita ja mittarissakin on 60 vuotta.

Eläkkeelle jääminen lienee monelle aika iso juttu. Osalle se tulee varmaan kuin uusi ihastuttava tuttavuus, joka vapauttaa työpaineista. Minä taidan kuulua siihen porukkaan, jolle siirtyminen tuohon aktiivisen elämän ja kuoleman välitilaan mietityttää. Minä olen onnellisessa asemassa siinä, että minulla on oikein hyvä työyhteisö. Ajatus tuollaisen arvokkaan yhteyden katkeamisesta surettaa.

Tuntuu, että iän karttuessa alkaa yhä enemmän inhota kiirettä. Sen väheneminen lienee yksi eläkkeellä olon isoista plussista. Tosin välillä vinoillaan, että eläkeläiset ne vasta kiireisiä ovatkin.

Voi olla, että työn jääminen taakse tuo tyhjyyden tunteen. Se voi olla merkki siitäkin, että työ on ollut liian keskeisellä sijalla elämässä. Onneksi jälkipolvi ja muut läheiset pysyvät. Toivottavasti taiteen tekeminen kannattelee.

Tunnen, että eläkkeelle jäämiseen liittyvä ajatus- ja mukautumisprosessi on minulla alkanut.


Meillä on priorisointiongelmia. Vaimo haluasi, että siivoamme tänään. Hänestä varmaan tuntuisi, että joulu on hieman lähempänä, kun huusholli on putsingissa.

Minä aloitin viimeisen arviointurakan aamulla. Minusta olisi mukava saada se tehdyksi, niin voisin aloittaa joululoman, johon joulusiivouskin sopii. Siivouksen jälkeen en ehkä saisi urakkaa valmiiksi tänään. Ehkä minun täytyy sanoa, kuten anoppivainaja joskus, että minulla on varaa antaa periksi.