Kantasolusiirtokeskustelu, osa 2

Siirteen antaminen potilaalle on lyhyt toimenpide. Se valutetaan katetrin kautta verenkiertoon ja aikaa menee vain puoli tuntia. Vaikutus on jännittävä. Ensin vieraat solut tappavat potilaan jäljellä olevat solut, jos niitä on. Sen jälkeen ne asettuvat taloksi ja alkavat hoitaa isännyyttä. Käänteishyljintävaara alkaa. Sitä vastaan aletaan jo ennen siirteen tiputtamista antaa siklosporiinia, joka on kaupalliselta nimeltään Sandimmun. Valitettavasti lääke voi aiheuttaa ikäviä oireita kuten vapinaa, verenpaineen nousua, päänsärkyä ja sen sellaista.

Päättäessään kantasolusiirrosta potilas joutuu valitsemaan kahdesta pahasta. Jos siirtoon ei suostu, elinaikaa on jäljellä ehkä vain kaksi kolme vuotta. Siirteen ottamiseenkin liittyy vaaroja. Kuolleisuus yhden vuoden aikana on alle kymmenen prosenttia. Pitkäaikaisparaneminen (5 v.) on tilastollisesti 60-70 prosenttia. Yksilötasolla tilanne on fifty-fifty. Minulla riskit lienevät suuremmat, koska sairastan jo toista syöpää ja minulla on todettu kromosomi 11-muunnos, jota tosin ei näy enää testeissä. Isäni on 87-vuotias. Senkin iän tavoittaminen on minulle kuulemma mahdollista. 

Sytomegalovirus on kiusallinen, herbessukuinen vaiva, joka voi liittyä siirtoon. Minulla on onneksi siihen vasta-aineita.

Käänteishyljintä tarkoittaa sitä, että saadut solut tulkitsevat potilaan omat kudokset vieraiksi ja alkavat synnyttää immuunivastetta. Käänteishyljintää kutsutaan akuutiksi, jos sitä ilmaantuu kolmen kuukauden aikana. Myöhemmät oireet ovat kroonista käänteishyljintää.

Tulen syömään monenmoista pilleriä siirron jälkeen. Ne toimivat sitä, tätä ja tuota vastaan.