Unohdin eilen kirjoittaa tärkeästä ryhmästä, joille minä ja moni muu on kiitollisuudenvelassa. Tarkoitan verenluovuttajia. Jos kukaan ei olisi luovuttanut, en olisi voinut saada perjantaina O-veriryhmän trombosyyttejä enkä eilen A-ryhmän punasoluja. Oma veriryhmäni on A. O käy A:lle ja ymmärtääkseni muillekin, jos omaa ei ole saatavissa.
Verisiirteet ovat parantaneet oloani. Lämmin kiitos teille luovuttajat!
Voin oikein hyvin. Minulla ei ole pahoinvointia.
Olen myös huomannut, että huimauskokemukset ylösnousujen yhteydessä ovat selvästi vähentyneet. En ole varma, johtuivatko huimaukset keuhkoveritulpasta vai huonoista veriarvoista.
Osastolta soitettiin kuten käytäntöön kuuluu. Minulle luvattiin resepti mahdollisia sieni-infektioita vastaan. Tälläkin kerralla minulta kysyttiin, onko minun mahdollista ostaa noin tuhannen euron lääke. Nettosumma olisi minulle noin 700 euroa. Ei ollut tai olisi, mutta pitäisi hommata rahoitusta tälle ja ehkä tulevillekin kerroille. Saimme sitten apteekista Fluconazolia kuten viimeksikin.
En osaa arvioida miten paljon parempaa kalliimpi lääke olisi. Ilmeisesti jotakin eroa on, kun sitä ehdotetaan. En haluaisi uskoa, että tarjoaminen johtuu lääketehtaiden lobbaamisesta. Minulle ei muistaakseni kummallakaan kerralla tarjottu argumentteja kalliimman puolesta. Fluconazolin nettohinta oli parikymppiä.
Jos kallis lääke on ratkaisevasti parempi, Suomen erikoissairanhoito ei ole täydellinen tasa-arvon näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti