Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Taas väsyttää



Klexane -piikkejä
Hyvin menee, kun jaksaa ottaa rauhallisesti. Olen askaroinut maalaamisen parissa tänään, vähän aikaa kerrallaan. En tiedä, väsyttääkö se vai kuntopyöräily, ehkä molemmat, varmaan kirjoittaminenkin. Kovin on väsyttänyt illalla. Niin teki aamullakin. Kai olen liian optimisti jaksamisen suhteen.

Sytostaatit syövät myös terveitä soluja ja kognitiivisetkin kyvyt heikkenevät. Hajamielisyys haittaa jopa omahoitoa. Hoksasin, että Fluconazolia pitikin ottaa neljä kapselia kerrallaan. Eilen ja tänään päivällä otin vain yhden. Paiskasin nyt illalla kolme lisää suuhuni.

Inhimillisessä tekijässä on aiheena tänään Kuolemantuomio peruutettu. Mukana on kaksi syöpäpotilasta, jotka olivat jo suunnitelleet hautajaisensa, kun syöpä yllätti. Ilmeisesti ovat parantuneet vastoin odotuksia. Sellaistakin sattuu. Toivoisin samaa nuorehkolle miehelle, jolle lääkärit nostivat kädet pystyyn ja joka on nyt Terhokodissa. Ohjelmassa on mukana myös syöpälääkäri. Katson suorana, kun aihe on kiinnostava ja näkyy netissä.

Ei kommentteja: