Iltapäivä sujui rattoisasti, kun oli mukava vieras seurana ja pari muutakin potilasta osallistui keskusteluun. Istuimme päivähuoneessa.
Olen huolissani intiimialueen turvotuksesta. Tuntuu kuin täällä ei sitä otettaisi tarpeeksi vakavasti. Paikka on hieman kipeäkin. Kummallista, että se ei ole vielä parantunut. Hoitaja aikoi kysyä lääkäriltä, mitä siihen voidaan laittaa. Toivottavasti saan siihen jotakin tehoavaa. En haluaisi lähteä huomenna kotiin ilman, että sen hoito on varmistettu. Paikassa saattaa olla pikkuriikkinen haavaumakin tai muu sellainen. Onko minun lähdettävä työterveyslääkärin luokse hoidattamaan sitä? Hän on kyllä pätevä ammattilainen joten jos niin, niin sitten niin.
Parantaako virtsatietulehdukseen määrättävä täsmälääke myös tuon alakerran vaivan? Jos parantaa, miksei siitä ole kerrottu minulle?
Keuhkoni ovat edelleen parantuneet. Kävelin tänään käytävässä ja tuntui, että palkeeni kestävät aikaisempaa ripeämpää vauhtia.
4 kommenttia:
Tervehdys Heikki!
Mielenkiintoista, että silmäkulmasi punotukseen reagoitiin aiemmin niin tehokkaasti, mutta tähän vaivaan ei. Ehkäpä antibiootti tosiaan tehoaa siihenkin, mutta sitä ei ole muistettu erikseen mainita. Vieläkin hymyilyttää kertomasi sairaanhoitajan kuvailu antibiooteista, jotka "tappavat kaikki hiirtä pienemmät".
Hienoa, että hengitys kulkee jo paremmin käytäviä mittaillessa! "Eteenpäin, sanoi mummo lumessa"! Yksi suomalaisista lempisanonnoistani! Siinä vain kiteytyy niin monta positiivista asiaa; itse sanoma, suomalainen sisu. Lumi, jota usein kaipailen. Omia mummojani en valitettavasti heidän elinaikanaan tuntenut, mutta kukapa ei mummoja rakastaisi!
Pidän siitä, että kertoilet usein kaikenlaisia huomioita elämästäsi ja ympäröivästä maailmasta. Vaikka sairaus on tietenkin iso osa elämää, on hyvä, jos sen ei anna hallita koko elämää. (Käytännössähän esimerkiksi hoitojen jaksotus ja aikataulut vaikuttavat ihan kaikkeen muuhun elämään, mutta ainakin periaatteellisella tasolla on hyvä tuntea, että elämä ei ole vain sairastamista ja sairautta. Huuuh, olipa pitkä johdatus itse aiheeseen. Ajattelin nimittäin tästä eteenpäin aina kommentoidessa kertoa jotakin, pieniä huomioita tai kuulumisia täältä vieraalta maalta. Ihan vain siksi, ettei sairaus hallitse kaikkea :)
Täällä on ollut tänään oikein kaunis, aurinkoinen päivä. Kesä on selvästi tulossa. Vaikka täällä ei katuja juuri talvisin hiekoitetakaan, on tällä viikolla ilmassa ollut Suomestakin tuttua "kevätpölyä". Puistoissa kukkii jo pieniä keltaisia ja punaisia kukkia. Nimiä en valitettavasti tiedä. Päivätkin tuntuvat jo selvästi pidemmiltä. Aurinko laskee puoli kuuden tienoilla.
Tällaisia pieniä kuulumisia tällä kertaa.
Ulkosuomalainen
Hei Ulkosuomalainen! Kiva kuulla sinusta. Toivottavasti tuo alakerran ongelma ratkeaa huomenna. Iltahoitaja ei oikein osannut sanoa asiasta. Arveli uuden antibiootin, jonka ensimmäisen tabun otin juuri, auttavan siihenkin. Hyvä sanonta tosiaan mummosta. Sääli, että et ole tavannut omiasi. MInä koen, että minulla on yhden isoisän kokoinen aukko elämässäni, kun hänet vei talvisota. Tämä syöpä tosiaan asettaa elämän raamit ja on keskeinen osa sitä. Muutakin elämää pitää olla, eihän tästä muutoin mitään tule. Voimien mukaan. Minulla on eteenpäin menemisen tunne, vaikka kantasolusiirto huolettaakin. Synnynnäinen optimismi varmaan kannattelee. Sosiaalinen elämä on tullut erityisen tärkeäksi ja tällä somellakin on siinä tärkeä roolinsa. Mukavaa, että alat laittaa välähdyksiä sieltä vierailta mailta, joka on nyt kotiseutuasi. Olimme vuosi sitten Nizzassa viettämässä talvilomaa, joten luulen osaavani hieman kuvitella talvista kevättä siellä missä olet. Jakselehan!
En tiedä mitä sinulle kirjottaisin Heikki,mutta usein luen näitä .Kovia aikoja perheesänne elätte nyt.
Lämpimät kiitokset sinulle myötätunnostasi!
Lähetä kommentti