Turvallisuus on tärkeä osa hyvää elämää. Jos se on uhattuna, on vaikea elää luontevasti. Turvallisuuden tunteen puuttuminen erityisesti lapsuudessa jättää vakavat jäljet psyykeeseen. Ajatellaan vain vanhempien alkoholismin tuottamaa elämän arvaamattomuutta tai lapsuutta sodan jaloissa. Voi Syyrian lapsia!
Minun turvallisuustilanteeni on muuttunut, koska poden vakavaa sairautta. En tunne itseäni kuitenkan erityisen turvattomaksi. Yksi syy siihen on varmaan se, että hoitoni on niin hyvissä käsissä. Toki riskialtis kantasolusiirto mietityttää, mutta sen vastaanottamatta jättäminen olisi vielä suurempi riski.
Nyt sanotaan monien kansalaisten kokevan turvallisuuden tunteen heikentyneen. Sellaiseen poliitikot mielellään tarttuvat ja kai heillä on siihen velvollisuuskin. Johtuu maahanmuuton lisääntymisestä.
Turvattomuuden tunne on saada aikaan hämmentäviä ilmiöitä. Pari vuotta sitten olisi ollut vaikea kuvitella Soldiers of Odinin kaltaisia partioita Suomen kaduille. Sekin tuntuu oudolta, että pääministeri joutui perumaan lupauksensa antaa kotinsa pakolaisten käyttöön ja tukemaan heitä sen sijaan muulla tavoin. Tietääkseni naapurusto reagoi ja mitä muuta on ilmennyt, ei meille ole kerrottu. Tilanne oli kääntynyt sellaiseksi, että paikalle muuttavien pakolaisten turvallisuutta ei oltaisi kyetty takaamaan.
Ymmärrän sen, että en miehenä pysty täysin asettumaan naisen asemaan turvallisuutta ajatellessani.
Objektiivisesti ottaen Suomi ei ole koskaan ollut niin turvallinen maa kuin nyt. Esimerkiksi liikennekuolleisuus on vähentynyt dramaattisesti jostakin 60-luvun hulluista vuosista.
On kai fakta, että maahanmuutto heikentää rikollisuustilastoja. Oletan määrän olevan marginaalinen kokonaisuudessa. Toiseen vaakakuppiin voidaan mielestäni panna sodan kourista paenneiden ihmisten turvallisuuden lisääntyminen. Yksikään rikos ei ole sallittu. Viranomaiset varmasti kiinnittävät huomiota myös maahanmuuton tähän puoleen.
On erikoista, että kun sotilaspolitiikassa ovat lähes mannerlaatat liikkuneet - myös Itämeren alueella, se ei ole tuntunut vaikuttaneen kovin voimakkaasti suomalaisten turvallisuuden tunteeseen.
Minun ajatteluni näissä asioissa lähtee taustastani. Olen sotaorvon ja evakon poika. Toinen isoisäni lähti aikoinaan talvisotaan eikä palannut elävänä. Isäni on pitänyt jättää kotiseutunsa for good. Ajattelen ettei se, miten komealta valittu puolustusperusta näyttää, ole niin tärkeää kuin saavutettu turvallisuus. Taisteleminen viimeiseen mieheen vain omiin joukkoihin tukeutuen synnyttää uljaan tarinan jälkipolville, jos niitä jää, mutta ei ole järkevää.
Voi tuntua oudolta, että amerikkalaiset taistelukoneet ja maajoukot tulevat sotaharjoituksiin Suomeen. Suomalaiset tosin kuuluvat olleen mukana samanlaisissa muissa maissa. Jotakin saattaa kauhistaa ajatus vieraan vallan joukoista Suomen alueella. Mielestäni ydinkysymys on, lähtevätkö ne myös pois, eikä siitä ole tässä tapauksessa epäilystä. Tapahtumat heijastavat sitä, että Suomi ei ole enää puolueeton maa, liittoutumaton se vielä on. Kyse on valtioiden välisestä viestinnästä, missä Suomi näyttää valinneen aiempaa proaktiivisemman linjan. Lakiaie nopeista reservijoukoista kuuluu samaan kategoriaan ja on samalla myös varautumista pahimpaan.
Luulen, että uljas talvisota vaikuttaa monen käsityksiin Suomen puolustamisesta. Voi olla sellainen mielikuva, urhea pikku armeija pysäytti suurvallan armeijan. Asia ei tarkkaan ottaen ollut näin. Aseet vaikenivat 13.3.1940. Suomalaiset eivät olleet uskoneet, että venäläiset pääsisivät Viipurinlahden jäiden yli pohjoiselle rannalle. Tästä syystä siellä oli aika kevyt miehitys.
Venäläiset pääsivät yli. He eivät välittäneet siitä, että osa panssarivaunuista upposi. Isoisäni asetovereineen tuotiin Lapin rintamalta Viipurinlahdelle torjumaan venäläisiä. Vihollisjoukot olivat saavuttaneet sillanpääaseman Säkkijärven Vilajoen kohdalla. Juuri sinne isoisäni tuotiin ja siellä hän haavoittui kuolettavasti 11.3. eli kaksi päivää ennen aselepoa.
Venäläiset olivat päässeet Haminantielle, sitä he olisivat voineen marssia länteen ja jatkaa Helsinkiin saakka. Miksi Stalin suostui rauhaan, kun saalis oli melkein veneessä? Siksi että liittoutuneet kokosivat jo joukkoja tullakseen Norjan ja Ruotsin poikki auttamaan Suomea. Norjalta oli jo saatu lupakin. Varmaan tuossa hankkeessa oli muitakin motiiveja kuten Ruotsin malmivarannot, mutta Stalin ei halunnut aloittaa sotaa liittoutuneita vastaan. Niinpä aselevon syntymiseen vaikuttivat ulkoiset seikat.
Kansalaissodasta tiedämme, että Helsingin punaisen vastarinnan kukistivat saksalaiset. Jatkosota taisteltiin saksalaisten kanssa. Muita sotia itsenäisellä Suomella ei ole ollut.
Suomen viimeaikaiset puolustuspoliittiset siirrot osoittavat, että Mäntyniemessä suhtaudutaan Suomen turvallisuuteen vakavasti. Presidentti tekee sitä työtä, mitä hänen kuuluukin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti