Kirjoitin hyvään kuolemaan valmistautumisesta Juha Hännisen artikkelin pohjalta ja kaikkein tärkein asia jäi pois. Onneksi Maria täydensi postauksen osuvalla kommentillaan. Lämpimät kiitokset sinulle Maria! Et varmaan pahastu, vaikka kopioin viestisi tähän alle:
"Paras tapa valmistua kuolemaan on kun kuolee uskovaisena ja sielu kelpaa Jumalalle ja pääsee taivaaseen. Siellä ei enää tarvi edes ajatella näitä maallisia murheita. Terv. Maria"
Olen aikaisemminkin kertonut, että menetin nuoruudessani Pyhän Hengen sydämestäni, mutta sain myöhemmin palaamisen armon. Hengen valo syttyi uudestaan sydämmeeni. Liekki on välillä lepattanut kituliaana, mutta se on säilynyt.
En yritä formuloida parannusta järkiperäis-tieteelliseen muotoon. Minulla on vain subjektiivinen kokemus, joka on kantanut minua tähän päivään. Jumala lähestyi minua ja minä nöyrryin.
Usko on tärkein perusta valmistautua mahdollisesti lähestyvään kuolemaan. Tai ei tarvitse edes valmistautua, kunhan uskoo. Jos on asioita, jotka vaivaavat, niistä on hyvä puhua. Se on kilvoittelua, joka muutoinkin kuuluu uskovaisen elämään.
Usko luo turvaa. Ihmismieli on kuitenkin heikko ja epäilee välillä. On kuitenkin lohdullista, että uskoa ei tarvitse edes sinapinsiemenen vertaa. Uskon monen päässeen Taivaaseen, mutta en ole kuullut kenenkään pystyneen yksin siirtämään vuoria.
Ehkäpä kuolemaan valmistautuminen voidaan luokitella kolmeen osaan: hengelliseen, sosiaaliseen ja käytännölliseen. Sosiaalisia ovat Juha Hännisen esiin tuomat asiat ja käytännöllisiä vaikkapa kuolevan asuinseurakuntien selvittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti