Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 12. helmikuuta 2016

Taisteluväsymystä

Otin tämänpäiväisen keskustelun aika rauhallisesti, mutta sen jälkeen on tullut synkkiä pilviä mielen taivaalle. Toivottavasti tämä on ohimenevää.

Keskustelussa tuli esiin niin paljon kaikenlaista, mitä voi sattua hoidoissa ja sen jälkeen, että kun tämä kuorrutus painaa muiden elämän murheiden päällä, meinaa optimistillakin hymy hyytyä.

Leukemia tuntuu nyt musertavalta vastukselta. Se tulee olemaan loppuelämäni jollakin tavalla sisällä elämässäni. Kerran syöpäpotilas - aina syöpäpotilas. Jos kaikki menee ihanteellisesti eikä jälkikremppoja ilmaannu, leukemiahirviö tulee kuitenkin väijymään loppuelämän mielen sopukoissa ikävänä mahdollisuutena ja ehkä oikeastikin jossakin kroppani syövereissä.  

Nyt minun pitäisi onnistua ajatusten fokuksen kiinnittämisessä tähän hetkeen, joka on ainut, mitä meillä on juuri nyt. Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Syöpä on hallinnassa ja voin aika hyvin.

16 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kaikki nuo ajatukset kuuluu settiin, ja tulee väkisinkin toivoton tunne, kun ei oikeastaan voi olla muusta varma kuin tästä hetkestä.
Tunne on tuttu, mutta älä anna viedä taistelutahtoasi.
Aurinko nousee huomennakin!

Anonyymi kirjoitti...

Juuri niin, Heebe..........taistelua ja enkeleitä sinulle ja tuleviin päiviisi!

Anonyymi kirjoitti...

Muista se "hyvinkin voi käydä"! Hoidotkin kehittyy koko ajan kun tästä selviät. Lisäaika mahdollistaa ehkä saada taas lisäaikaa uusien hoitojen myötä ja vaikkapa parannusta. Luonnollista toki käydä välillä alamaissa, mutta sieltä sitten uuteen nousuun!
Tsemmpiä! ♡
T. Satu

Anonyymi kirjoitti...

Soitin juuri hyvälle ystvälleni, joka sairastui viime elokuussa samaiseen leukemiaan. Ottaen huomioon yksilöllisyydet ja tarvittavat kantasolut: hyvä ystäväni on saanut reilu kuukausi sitten siirrettävän kantasolun ja kaikki on tällä hetkellä hyvin --- kotona-- viikon välein tarkastuskäynejä muutaman hetken ajan. Tiettyä varoituksia annettuna, ettei kannata hirveästi olla kontakteissa ympärillä olevine ihmisten kanssa -- johtuen tartuntariskeistä (kuulemma kun pikku poika jolla ei ole mitään vastustuskykyä).... kuulemma, jos kaikki menee hyvin, kolmen vuoden verran ja sitten "julistetaan täysin terveeksi". Joten jos ja kun kaikki menee hyvin: aikaa ottaa, mutta kaikki tulee menemään hyvään --- tsemppiä Heikki! ....samanlaisin odottamiseen myös sinun suhteen!

Tautisen seuralainen kirjoitti...

Voimia Heikki! Todellakin voin ymmärtää mielen taivaalle kerääntyvät synkät pilvet. Muistan niin omat fiilikseni siirtokeskustelun jälkeen. Vaikka toisaalta jaksoinkin iloita siirron tuomasta uuden elämän mahdollisuudesta, keskustelussa esille tulleet lukemattomat riskit vetivät väkisinkin mielen matalaksi.
Onneksi kuten varmasti allo-siirron facebookryhmässä olet huomannut, niin monta on niitä jotka elävät hyvää elämää siirron tuomista vastuksista huolimatta.
Muista Heikki, että sinua kantavat lukemattomien ihmisten rukoukset ja mikä parasta korkeimman iänkaikkiset käsivarret. Olet ajatuksissani <3

Anonyymi kirjoitti...

Nämä ovat tänään ja huomennakin tärkeimmät ajatukset kuten edellinen kommentoija kirjoitti: "sinua kantavat lukemattomien ihmisten rukoukset ja mikä parasta korkeimman iänkaikkiset käsivarret" :)--Kiitos että olet, ole myös huomennakin!

Anonyymi kirjoitti...

Muistamme rukouksin teitä Hessu ja Saara sekä meidän yhteisiä rakkaitamme siellä 600 km päässä. Olemme hyvissä käsissä. A&I

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, mieliala vaihtelee. Joskus tuntuu tällaiselta. Kiitos Kirsi!

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimät kiitokset kannustuksestasi!

Heikki Honkala kirjoitti...

Syöpätutkimuksessa taitaa tapahtua aikalailla lähivuosina. Hyvä näkökulma tuokin. Kiitos Satu!

Heikki Honkala kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa. Mukavaa, että sujuu hyvin. Ehkäpä minunkin tapauksessani. Kovasti kiitoksia kannustuksesta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Tautisen seuralainen lämpimästä viestistäsi! Tahtoo välillä unohtua oma slogan "Hyvinkin voi käydä". Lämmittää mieltä, kun on monia, jotka muistavat ja kannustavat.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kauniisti muotoilit tuon lopun. Lämpimät kiitokset sinulle!

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämmin tuulahdus sieltä kaukaa. Kiitos A&I!

Eila Mäkinen kirjoitti...

Voimia Heikki! Paljon olen Sinua ajatellut, vaikka en enempää yhteyttä ole pitänytkään. Rukoilen voimia! Saaralle ja muille läheisille myös!

Heikki Honkala kirjoitti...

Mukava kuulla sinusta Eila! Kiitos kovasti myötätunnosta ja muistamisesta!