Ajelin aamulla Kela-taksilla Meikkuun. Ilmoittauduin automaatilla Kolmiosairaalan Poliklinikalle ja lappu antoi ohjeeksi huoneen 9. Kysyin kuitenkin kansliasta ja minut neuvottiin kyseisen huoneen luokse odottamaan. Lueskelin Pietarin kulttuurihistoriaa, johon olen nyt koukussa.
Minut haettiin mainittuun huoneeseen, jossa lääkäri jo odottelikin. Päättivät kuitenkin huoltaa ensiksi Groshong-katetrini. Minut ohjattiin yläruumis paljaana lavetille. Jätin kengät jälkaan. Hoitaja sanoit ei tykkäävänsä perhosesta, jolla letkut olivat kiinnitetyt rintaani. Hän poisti sen kokonaan ja kehoitti minua pesemään kotona liimajäljet pois rinnasta. Hän huolsi sitten katetrin. Hänellä oli ronski tapa päästää ruiskusta kunnon luraus ympäristöön ja samalla rinnalleni.
Sitten soitettiin labrahenkilö paikalle. Minun käskettiin kääntyä kyljelleni. Sitten alaselkäni putsattiin koko leveydeltä ja puudutus pistettiin. En tiedä oliko lääkäri vai hoitaja, joka tunnusteli lonkanseutuani niin kovakouraisesti, että sattui. Varmaankin lääkäri. Sitten tuli varsinainen pistos. Tuttuun tyyliin muu ei juuri tuntunut, mutta luuytimen imaisut tuntuivat ikävältä. Samoin neulan poistaminen. Yhdestä paikasta ei tullut riittävästi, joten piti pistää toinenkin reikä. Aika monta kertaa piti kaikkiaan imaista. Sitten homma oli aika pian ohi.
Luuydinnäytteellä selvitetään, miten edellinen sytostaattisykli meni. Se ei vaikuta maanantaina alkavaan uuteen sykliin. Tulokset luvattiin huomiseksi.
Puin, sain lähetteen verikokeeseen ja lähdin. Labra on Tornisairaalan lähellä. Kanttiinin kohdalla pitkässä käytävässä oli runsaasti romaneja istumassa. Useimmilla naisilla oli tuttu musta samettihame, muilla muuta materiaalia oleva musta. Miehillä mustat housut. Labrassa ei ollut ketään edelläni, joten pääsin nopeasti sisään. Olin lukevani nuoren hoitajan nimeksi Kayarina ja mietin, onko hän venäläinen ja onko sellainen nimi olemassa. Katarina hän kuitekin oli. Mietin, johtuiko luuloni siitä, että hänellä oli kielitaidon merkkina sekä Britannian että Venäjän lippu rintalaatassaan. Juttelemalla se selvisi. Hän on lukenut koulussa venäjää.
Minulta otettiin laaja verenkuva. Viimeiseen putkiloon ei riittänyt enää paljoa verta. Hoitaja varmisti muilta, että se riittää laajaan verenkuvaan. Näytteet tai tulokset menevät myös tutkimusrekisteriin.
Hain vaatteeni, menin sisääntuloaulaan ja soitin Kela-taksin. Sielläkin oli romaneja ja ulkonakin. Arvelin heitä olevan kaikkiaan nelisenkymmentä. Olisi kiinnostava tietää, millainen kulttuuripohja heillä on sille, että he lähtevät miehissä ja naisissa lääkäriin. Ehkä nyt potilaana oli joku vaikutusvaltainen vanhus, kun saattajia oli näin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti