Hereillä ratissa

Tänään pitäisi vielä ajaa autoa pitkähkö siivu. Monet pitävät ajamisesta, mutta minä en. Se on vain niin tylsää.

Silloin kun en ollut vielä saanut unipaneadiagnoosia ja CPAP-laitetta, hereillä pysyminen ratissa oli todella hankalaa. Olin varmaan aika vaarallinen kuski silloin. Onneksi ei ollut omaa autoa, joten en kovin usein saattanu lähimmäisiäni uhan alle.

Unikone poistaa suurimman osan unen virkistämisvaikutusta suuresti vähentävistä hengityskatkoista, joten tuskin olen enää vaarallinen tapaus, mutta ikävää puuhaa ajaminen on edelleen. Kaupungissa se vielä menettelee, kun on enemmän tapahtumia ja matkat lyhyempiä, mutta maantie ei houkuttele.

Se auttaa, jos radiosta tulee mielenkiintoista puheohjelmaa. Hyvä klassinen musiikkikin viihdyttää. Urheilu, ei kiitos.

Taukoja kannattaa pitää. Tänään matkaa on siinä 270-280 kilometriä. On siinä kerran pysähdyttävä.

Hain kirjastosta äänikirjoja.

Ainakin olen varautunut.